About me

Ruokamaailman onnistumisia ja pettymyksiä äidin ja vähän muidenkin resepteillä. Gastronomian perinteet kohtaavat puolivalmisteet. Milloin missäkin kulttuurissa.

sunnuntai 2. marraskuuta 2014

Mumm, se on ranskaa ja tarkoittaa omnomnom


Näissä ei sitten ole mitään muuta vaatimatonta kuin ulkonäkö. Nimikin on pökerryttävä: Kukkakaali-katkarapuarancini. Arancinit ovat friteerattuja jäännösrisoton palleroita Etelä-Italiasta, jossa niitä myydään herkullisen tulikuumana suoraan katukärryistä. Lucian päivänä, 13. joulukuuta Palermon kaupunki täyttyy sadoista arancinikioskeista ja -kärryistä, ilmassa leijuu höyryävien arancinien kutsuva tuoksu.



OivaPari Gourmet Fastfoodin viimeisessä osakilpailussa tehtävänanto ei todellakaan helpottunut. Nyt olisi valmistettava samppanjalle seuraa. Mietin läpi kaiken luksuksen ostereista hummereihin, kampasimpukat ja mädit, mutta aina palasin samaan lähtöruutuun, halusin annoksen olevan oikeasti myös katuruokakelpoinen. Miksei sitä ole nuo edellämainitut aineksetkin jossakin lähellä pyyntipaikkaa, jumalaisen tuoreina, suurinpiirtein laiturilta myytynä, suurimmalle osalle meistä ne jäävät harvinaiseksi herkuksi ja erikoistilaisuuksiin. Niinkuin samppanjakin. Mikä on suuri vääryys, koska se jos mikä on juomista upein. Ja sen kanssa nautittuna mikä tahansa muuttuu gourmet'ksi.


Kukkakaali-katkarapuarancini

risotto
3 rkl oliiviöljyä
6dl raastettua, raakaa kukkakaalta
2 dl risottoriisiä
1/2 sipuli
2 valkosipulinkynttä
1,5 dl samppanjaa tai kuivaa valkoviiniä
0,5 dl kasvislientä
120g katkarapuja
2 dl vastaraastettua parmesania
1/4 sitruunan mehu
1rkl sitruunavoita (tai tavallista)
1/2 tl kuivattua timjamia tai hiukan enemmän tuoretta
mustapippuria myllystä

friteeraukseen
1l öljyä 
1 kananmuna
vehnäjauhoja
psylliumkuitua, panko-jauhoja tai korppujauhoja

Valmista risotto mielellään jo edellisenä päivänä ja anna jähmettyä jääkaapissa.

Kuullota öljyssä, laakeassa padassa tai pannulla miedolla lämmöllä hienonnettu sipuli ja valkosipuli. Lisää kukkakaali ja kuullota pari minuuttia. Lisää riisi ja kuullota sekin läpikuultavaksi. Lisää sitten samppanja tai viini.

Minä todellakin possautin Mummini auki ja lorautin risottoon. Ajattelin, että nyt tehdään läpeensä herkullista.

Pidä kasvisliemi kuumana viereisellä levyllä ja lisää sitä kauhallinen kerrallaan risottoon, sekoittele puuhaarukalla lähes koko ajan, että tärkkelykset oikein irtoavat. Aina kun neste alkaa olla imeytynyt, lisää uutta. Tämä prosessi kestää n. 20 minuuttia, sitten risotto alkaa olla kypsää. Lisää mukaan hiukan hienonnetut katkaravut ja timjami. Viimeisenä silauksena juusto ja voinokare ja mustapippuri: risotto on valmis. Jäähdytä.

Tämä kohta on todella vaikea. Risotto tuoksuu ja maistuu niin hyvältä, haluat vain seistä pannun vieressä ja lusikoida sen suuhusi. Älä ainakaan tartu samppanjalasiin tai menetät pelin, eikä friteerattavaa jää.

Kuumenna öljy kattilassa tai friteerauskeittimessä höyryäväksi. Maapähkinäöljy, peanut oil, sopii tarkoitukseen todella hyvin. Muotoile risotosta pyöryköitä, kieritä ne ensin jauhoissa, sitten vatkatussa munassa ja lopuksi psylliumissa/pankossa/korppujauhossa, minkä valitsetkin. Friteeraa kullanruskeaksi ja nosta sanomalehden päälle valumaan.

Risottoni oli,  vaikka kylmää, niin tänään tehtyä, mikä saattoi vaikuttaa siihen, ettei käsinmuotoilu ja leivitys oikein onnistunut. Tai saattaa olla, että olen vain mämmikoura. Tuskaannuin, kaadoin munan risottoon ja ehkä puoli desiä vehnäjauhoja ja sekoitin. Siiten supervarovasti kahden ruokalusikan avulla vieritin palleroita öljyyn. Ei pyöreitä, eikä edes soikeita, mutta se maku! Minulla oli leivitykseen ihan tavallista korppujauhoa, mutta psylliumilla ( terveisiä Henkalle, joka tämän opetti) tai pankolla saat vielä rapsakamman kuoren.


G.H. Mumm Cordon Rouge Brut on kuiva ja ryhdikäs samppanja, niitä pulloja, joita kannattaa miettiä kun etsit läpi aterian samppanjaa. Siitä löytyy hennon mineraalisena sopivasti hapokkuutta ja hedelmäisyyttä sekä sitrusta. Rapean kylmänä tarjoiltuna se nostatti  muutenkin äärimmäisen herkulliset arancinit ihan uusiin sfääreihin.

Minä pakkasin arancinini ja samppanjani mukaan mummolaan (tässä ei nyt ole mitään tahallista komiikkaa) jossa "lahjomaton" testiryhmä eli vanhempani ja veljeni perhe pääsivät nauttimaan arancineistani Mummin (eikä tässä, äitini on Mumma) kera. Isäni käski laittaa tähän, että jos ei tämä yhdistelmä voita, niin se tuomari ei ole kyllä päässyt oikeasti maistamaan.  

Mumma oli muuten tehnyt pääruuaksi ihanan hedelmäistä lammastaginea ja vaikka punaviinikin oli avattu niin tulipa taas yhdestä suusta todistettua, että samppanja niin kantaa läpi koko aterian. Kuten pikkuveliNuutti loihe lausumhan: Tämä lammaskin maistuu paremmalta samppanjan kanssa. (Herkullista se oli kyllä alunperinkin.)



Yhteistyössä Pernod Ricard

20 kommenttia:

  1. Olivat kyllä hieno yhdistelmä yhdessä maisteltuna.Oli muuten vain 1 pallero/maistaja. Enemmänkin olisi uponnut!Äiti

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se johtui siitä että tuotehitysvaiheessa ja laaduntarkkailussa jouduttiin yhä uudelleen varmistella, että olko tämä tosiaan näin hyvää...

      Poista
  2. Ihan mahtava idis ja herkkuaineet, tätä olisi pitänyt päästä maistamaan, ehdottomasti jatkoon :D.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Sarppu. Sunkin pikkusuolaisia olisin epäilemättä vetänyt kaksin käsin. Samppanja vaikka pillillä sitten.

      Poista
  3. ehheheee :-) en olis raaskinut shampanjaa kyllä pannulle lorautella :-) vaain oiva parihan tuon täytyy ihan varmasti olla!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä se rohkeutta vaati. Mutta haasteet on kohorattava.

      Poista
  4. Näyttää ja kuulostaa todella hyvältä!:) Minäkään en varmaan olisi Mummia raaskinut ihan pannulle lorotella, mutta ruokajuomana jo sitten. Tosi kiva kilpailu tämä on ollut ja poikinut paljon ihan mahtavia reseptejä kaikilta.:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onhan niitä samppanjarisottojakin ja hernekeittoa...

      Poista
  5. Vastaukset
    1. No kuule ittekkin aivan hämmennyin...

      Poista
  6. Mahtavan kuuloisia palluroita! Hyvin hoksattu. :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vähän mietinkin, että nimeäisinkö nämä Mummin palleroisiksi.... :)

      Poista
  7. Aivan fantastinen kombinaatio. Arancinin koostumus hienostunut ja osakomponentit niin hyvin maultaan yhteen sulautuvia ettei erilleen tunnistanut. Ja suuhun saatettuna pehmeä heti suussa sulava ja makua laajalti levittävä. Shampanja sopi täydellisesti yhteen tähän makumaailmaan.
    Välittömästi voisi kehittää liikeidean: Ulkomailla on liikekeskuksissa todellisia "gourmet-ständejä" viineineen. Tässä olisi niille voittaja. Kuka ehtii ensin?
    Lasi kuohuvaa ja 3 arancinia vie nälän ja tuo luksuksen elämään.
    Myös maistiaiset saanut!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ja täten todistettu, että mikään ei ole niin tärkeää kuin oikean testiryhmän valinta!♡

      Poista
  8. Kuulostaapa herkullisilta palleroilta, joiden olemassaolosta en ole aiemmin tiennytkään.

    Meidän lasten mieliin olet jäänyt pysyvästi tacoilla ja quesadiloilla (toki ne aikuisillekin maistui), saiskohan nämä vastaavan reaktion aikaiseksi meissä aikuisissa ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin. Kuinka se Kepa sanoikaan että se nanna vai Susanna vai nikä se oli?
      ...mut teidän lapsoset onkin aikas asiantuntevia.
      Ja kantsii tehdä risottoa niin paljon että seuraavana päivämä onnistuu pallerot...sulle vois kyllä insinjööri mun tesepti tuottaa tuskaa, sä kai punnitsisit pallerot. ...;D

      Poista
    2. Varmaan tuottaa tuskaa myös tämä puhelimella typoilu...

      Poista
    3. Kepa on tullut isäänsä, ei muista nimiä :). Ja hei, punnitseminen on elämän suola! Toki punnitsen tortillataikinapallerotkin, jotta varmasti tulee tasakokosia ;)

      Poista
  9. Oiva pari, onnea kisaan! Hienoa, että on perheen tuki takana. Aina mietityttää milloin läheiset kyllästyy tähän jatkuvaan maistattamiseen :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! ...ja läheisillä ei oo vaihtoehtoa... :)

      Poista