About me

Ruokamaailman onnistumisia ja pettymyksiä äidin ja vähän muidenkin resepteillä. Gastronomian perinteet kohtaavat puolivalmisteet. Milloin missäkin kulttuurissa.

perjantai 19. syyskuuta 2014

Story of my life


 Ai että niinkun lusikka väärinpäin? Ei voi kauhalla ottaa jne... Lusikka joka sopassa? Hopialusikka suussa? Viittaakko tämä kuva ylipäätään mihinkään?

Jos en nyt kumminkaan aloita -tapani mukaan, pitkän linjan tarinoijana - siitä kylmästä itsenäisyyspäivästä jolloin äitini minut pihalle punnasi Kauhavan punahirsisessä synnytyslaitoksessa, jossa myöhemmin yläasteikäisenä luki kyltti "Kauhavan putki".

Solidaarisuuden osoituksena tämä huomautus kuitenkin kaikille Suomen kätilöille ja jo edesmenneille että vielä toimiville synnytysyksiköille, joiden palveluja itsekin olen saanut pariin otteeseen käyttää. Ylilääkäri toivotti minut tervetulleeksi vielä kolmannenkin kerran, epäili, että sitten saataisiin jo ehkä normaali synnytys aikaiseksi. Kieltäydyin kunniasta jo heti kutsun saatuani ja kerrankin näytti olevan päätös joka on pidetty.

Mutta siis sitä minä vaan, että kuinka silloin yli 40 vuotta sitten joka kyläpahasessa oli synnytyslaitos ja nyt niihin ei kertakaikkiaan ole varaa?





Story of my life on kuitenkin tällä kertaa se, ihmestys ja kummastus, etten ole 4 ja puolen vuodenkaan bloggaamisen jälkeen oppinut tekemään muistiinpanoja resepteistäni. Kyllähän minä nyt määrät muistan ja ainekset nyt ainakin. Ennen vanhaan tarjoillessanikin jätin aina blokin* taskuun, muistin annokset paremmin ilman kuin että yritin saada selvää harakanvarpaistani.

Joten olkaa hyvä, kuvanmukainen superherkullinen arjen twist lohikeittoon. On siinä ainakin lohta, perunaa, kukkakaalia ja porkkanaa. Muistaakseni kookosmaitoa ja maustepuolella ehkä inkivääri, jeera, turmeric (Help, Merituuli, mikä se nyt olikaan?).

Oisko lehtipersiljaa tai korianteria?  Ei voi muistaa vaikka elokuussa tein.

No oli se ainakin hyvää.

*bloki (kirjoitetaankohan se edes nuan?) on tarjoilijan pieni muistilehtiö, joita käytettiin lähes 70 vuotta välirauhan solmimisesta. Nyt taitaa olla  elektroniikat lanteilla.

17 kommenttia:

  1. En oo Merituuli, luonnonkuvaus kuitenkin, joten: kurkuma.

    VastaaPoista
  2. En varmaan ikinä kirjoittanut ensimmäistäkään mittaa ylös, ennenkuin aloin blogata. Nyt pystyy jopa toistamaan saman ruoan kahdesti, vaikka edelleen reseptini ovat maustamisen suhteen summittaisia. Oma suu on paras maustemitta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinhän se on. Mutta monet tykkää ohjeista. Jotkut haluaa noudattaa niitä ja toiset saa tyydytyksen toimiessaan niistä poiketen!

      Poista
  3. Tiedän tuskan :). Mies hermostui joka paikassa lojuviin muistilappuihin (mm. kuittien taakse raapustetut), ostin muistikirjan saa nähdä miten muistaa/jaksaa sitä käyttää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Arvaa onko mulla monta muistikirjaa? Jotka on aina vääräs paikas väärään aikaan....

      Poista
  4. Niin kiire on meillä syömään aina, ettei ehdi raapustella muistiinpanoja :D.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No sama vika. Ja turhaakin se on, koska kyllähän me sineet ja määrät muistaa...

      Poista
  5. Heh :D joo tiedän tunteen...on kuvia ja taas kuvia, vaan ei reseptejä missään, jos ne onkin ollu jossain pikku lappusella, niin ei ole enää...heti pitäs kirjottaa koneelle ja laittaa kuvat järjestykseen, vaan mistä sellasen ajan ottaa, ei mistään...siis joka toiseen postaukseen vois vaan pistää kuvan ja juurikin niin, että mitä siinä noin oli...pitäis varmaan tarkemmaks ruveta :D,

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihanaa vertaistukea! Sä kun vaikutat niin tunnolliselta ja tarkalta ja reseptit toimivilta!

      Poista
  6. Ihanaa vertaistukea. Luulin olevani ainoa "toivoton" Joskus tihrustan kuvaa ja lopulta jo suurennan sen, jotta muka näkisin laittamani raaka-aineet paremmin :D Lappu kun on jo karannut lehtiroskiin ja sieltä en sitä enää tohdi lähteä etsimään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo ... kuvista näkyy tarkkaan myös kuivamausteet ja muut sulautuneet aineet...Love it!

      Poista
  7. Vastaukset
    1. Ai hitto... tää on ehkä hitain perille mennyt vitsi ikinä. 2 vuatta!

      Hahahahahah....

      Poista
    2. No mitä hemmettiä?! Miten tää yhtäkkiä nousi mun näkökenttään. Hahahhaa tosiaan!

      Poista
  8. Ihana oot Nanna! <3

    Itsellä on aina muistivihko käden ulottuvilla, siihen rustaan sitten epämääräisellä käsialalla kauhealla kiireellä noinniinkusuunnilleenmitensemeni :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Älä jumaliste paljasta, ettei me mitat joka pualta teelusikkaa....!

      Poista