About me

Ruokamaailman onnistumisia ja pettymyksiä äidin ja vähän muidenkin resepteillä. Gastronomian perinteet kohtaavat puolivalmisteet. Milloin missäkin kulttuurissa.

maanantai 18. elokuuta 2014

Miljoonahevonen - kulissien takaa



Etelä-Pohjanmaan Urheiluratsastajat ry, jollei ole koskaan tullut puheeksi (on kyllä, mutta ehkä olet unohtanut) on  ollut minulle se ainoa oikea ratsastusseura jo 70- luvulta lähtien. Epurilaiset päättivät tänä vuonna ottaa järjestettäväkseen suomenhevosten sekä pienten ja isojen ponien SM-estemestaruuskisat ja se ei ole mikään pieni  voimanponnistus, ehei. Yhteistyökumppaniksi saatiin Veljekset Keskinen Oy, jonka upeaan miljoonatapahtumien ketjuun liitettiin nyt myös Miljoonahevonen.  Kolmipäiväisten kisojen aikana nähtiin nelisensataa starttia, SM- lähtöjen lisäksi myös muita kansallisia luokkia aina 130cm asti; vauhtia, sydämenpysäyttäviä jännityksen, riemun ja myös pettymyksen tunteita.  

Epurin Noora Erkkilä ja Ramoon nappasivat yhden luokkavoiton sekä 2. ja 3. sijan Valokuvaus TuuliaN


Valokuvaus TuuliaN


Sää suosi tapahtumaa lukuun ottamatta perjantain ukkoskuuroja ja katsomon penkit täyttyivät sekä ratsastuksen ystävistä sekä luulen myös aivan ensikertalaisista. Tapahtumaanhan oli katsojille vapaa pääsy.


Valokuvaus TuuliaN
Kisa toteutettiin  kökkäväen (suomeksi talkooporukka) panostuksella, jota oli mukana niin omasta seurasta kuin naapureistakin sekä Perhon ammattiopiston oppilaista. Sekä tietenkin Velj. Keskisen korvaamattomalla ja konkreetisella panostuksella, heiltä saimme käyttöömme mm. alueen heti kyläkaupan vierestä, rakennetut  nousevat katsomot ja muut yleisökalusteet, teltat ja puitteet henkilökuntaruokailulle, tuomaritornit, kansliakontit ja kaikki se tekninen infrastruktuuri sähkö, vesi, netti, mitä niitä nyt onkaan, en edes tiedä, tärkeimpänä kuitenkin ehkä este- ja veryttelykenttä, jonka pohjat valmistettiin alusta alkaen ja paikalle tiistain rekkarallissa ajettiin mm. 15cm kivituhkakerros koko laajalle alueelle. Ratapohjan tekoa ja kuntoa kisan aikana oli valvomassa  Suomen Ratsastajaliiton  ratapohjien suunnittelusta ja rakentamisesta vastaava kenttäguru "Immi" Lätti.  Radanpohjan kunnostukseen ja esteratojen rakennukseen oli paikalla kaiken aikaa melkoinen konearsenaali, mönkijöistä, trukkiin, jyrään ja kasteluautoihin.
Valokuvaus TuuliaN

Paikalla päivysti totta kai myös eläinlääkäri, kengittäjä sekä ambulanssi.

Ratamestarin vaativan toimen hoiti Jyri Autio. Itse asiassa ratsastuskilpailuissa on ainoastaan vaativia toimia. Kun ollaan tekemisissä + - 600 kg luontokappaleiden kanssa vauhdikkaassa urheilulajissa ja kilpailutilanteessa, on  ensiarvoisen tärkeää huolehtia niin hevosten, ratsastajien kuin yleisönkin turvallisuudesta ja luoda puitteet, joissa ratsukot voivat turvallisesti keskittyä maksimisuorituksiin. Maallikot eivät ehkä tiedäkään, että esim. esteiden sijoittelu suhteessa toisiinsa on sentintarkkaa puuhaa, kyse ei ole ainoastaan estekorkeuden selvittämisestä vaan myös ajallisesti, hevosen kapasiteetin mukaisen nopeimman tien valinnasta ja ehkä kaikkein tärkeimmästä, hevosen tuomisesta esteellä oikealle ponnistuspaikalle, joka tarkoittaa estevälien ja -lähestymisten ratsastamista oikeassa  rytmissä niin, että hevosen askelpituudesta ja vauhdista (jotka ovat myös siis säädeltävissä) riippuen ratsastaja pystyy ratsastamaan suhteutetut välit oikein.
Epäilemättä edellisen selostuksen jälkeen ratsastuksenopettajani kääntyy satulassa, mutta minä olenkin osallistunut elämässäni ratsastuskisoihin yhden ainokaisen kerran ( siitä kyllä onneksi riittää edes lapsille kerrottavaa) enkä täti-ratsastajana osaa ehkä asettaa sanojani aivan oikein.
Kuvassa ratsiopettajani Tanja Karjalainen ja Usvan Hurmuri suorittamassa upea 0-rataa, Unton ekaa kansallista sijoitusta. Unto on minullekin tuttu ratsu, toki  puolta matalammilta estekorkeuksilta. On meillä hyvät opetushevooset! Valokuvaus TuuliaN
Jos olet nähnyt ratsastajat tutustumassa rataan ja ihmetellyt harpohtavaa kävelytyyliä, niin juuri siinä ratsastajat laskevat niitä suhteutettuja välejä ja suunnittelevat lähestymisiä.



Kenttään kaivettiin myös harvinainen herkku, vesihauta, jota kilpailijat pääsevät harvemmin hyppäämään. Vesihaudan kohdalla on oma tuomari, joka seuraa, ettei vesirajaa rikota (Siinä on myös joku plasmageelinauhataijoku?) Tiesittekö muuten, että vesihaudan vesi värjätään?  Vesihaudan hyppääminen en tietenkään ole sen kummempaa kuin muidenkaan esteiden, kyseessä on vain hiukan erilainen, pitkä ja matala hyppy. Ja kun se harvemmin tulee vatsaan, saattaa se olla pieni mörkö sekä ratsastajalle hevoselle.


Kieltäytymisiä tulikin, mutta niin myös onnistumisia. Ihana oli katsella varsinkin suomenhevosten rehellistä ja epäröimätöntä hyppäämistä.

Valokuvaus TuuliaN
Suomenmestarit kylvetetään kanssakilpailjoiden toimesta  vesihaudassa, joka ihan teknisistä syistä korvataan paikalle  tuodulla uima-altaalla.


Isojen ponien voittajaratsastajan uintiretki Valokuvaus TuuliaN
Kansliassa riitti kuhinaa siinä kaikessa paperisodassa mitä kilpailuihin liittyy. Tuomaritornin päivät (Tuomariston puheenjohtajana Matti Karkkolainen) ovat myös pitkiä ja tunnelma sähköinen, yleisön ja kilpailijat piti ajan tasalla selkeäsanaisesti meidän oma Aleksi.


Valokuvaus TuuliaN

Osa kilpailjoista oli käymässä päiväseltään, suuri osa yöpyi  paikan päälle pystetyssä tallikylässä. Tallimestarit huolehtivat, että vesi-, kuivike-, heinä- ja lantahuolto toimii.

Toimihenkilöihin kuuluvat  myös mm.  lisenssin omaava Steward, joka vastaa kilpailujen kaikenlaisesta sääntöjenmukaisuudesta, liputtajat, liikenteenohjaajat, portinavaajat, verryttelyalueenvalvojat ja sontiaiset. Valokuvauksesta vastasi TuuliaN, jolta sain osan tämänkin postauksen kuvia ja tiedottamisesta Leena Hjelt. Lukematon määrä tärkeitä, tärkeitä tehtäviä. Koko tapahtuman suunnittelu, organisointi, logistiikka, värväys, markkinointi ja myynti, sponsorit jne.

Ja varustemyyntiä. 



Odotettu oli myös toimitusjohtaja Vesa Keskisen avajaispuhe ja sunnuntain palkintojenjako. Saattaapa Miljoonahevosesta tulla vilahdus Tuuri- ohjelmassakin.

Valokuvaus TuuliaN

 Herkutellaan hetken vielä upeilla hevosilla.





Valokuvaus TuuliaN


Minttu-Maija Koivusalo ja Toby, Epur, heistä vielä kuullaan Valokuvaus TuuliaN


Valokuvaus TuuliaN

Valokuvaus TuuliaN

 Ehkä olettekin jo arvanneet, että minut oli pyydetty huolehtimaan toimitsijoiden elikkä talkooväen muonituksesta. Tarjolle soppaa, kahvia, leipää, virvokkeita. Hyvää ja riittävästi.


Valokuvaus TuuliaN

Paikan päällä vierähti 4 päivää , torstaina laitettiin paikat kuntoon ja toki radan rakentajille oli silloinkin jo tarjolla soppaa.

Siinä on jotain käsittämättömän energisen kiehtovaa, kun pääsee/joutuu suunnittelemaan vaikka tällaisen ruokailun toteutuksen. Tietäen, että sitten se minkä olet unohtanut, puuttuu!



Oman osuuteni onnistuneseen toteutukseen vaikutti aivan olennaisesti mutkaton ja tehokas yhteistyö Velj. Keskisen henkilöstön kanssa. Kaikki mitä pyysin hoidettiin välittömästi ja viimeisen påäälle. Niinpä valtakuntanani oli  iso pariteltta, jossa induktioliesi, vesi ja viemäröinti (kuuma vesi myös) , pari isoa kylmäkaappia, sekä pöydät penkit ja työtasot. Lainaan löytyi  niin lämpölevyt kuin turkasen suuret kattilatkin metrisine soppakauhoineen. Ruokatarviketilauksen hoidin Tukkutalo Heinosen kautta, joka toimitti tavarat Keskisen Ruokapuotiin, jossa sain luvan säilyttää tavarat eri kylmiöissä ja pakkasissa. Ihanaa oli myös stressitön olotila, kun tiesi, että jos joku loppuu saan hakea lisää ruokapuodista. Ja toki  kävin ostoksilla muutenkin, hain mm tuoreet leivät päivittäin.  Erityiskiitokset omasta puolestani on välitettävä tässä Keskisen kiinteistöpäällikölle Mika Hannoselle ja ravintolapalveluista vastaavalle Kari Kytölälle.



Viikonlopun menu oli seuraava:
torstai: makkarakeittoa ja papuvihanneskeitto
perjantai: jauhelihakeitto ja porkkanasosekeitto
lauantai: gulassikeitto ja sama soijapaloista
sunnuntai: kana-kookoskeitto ja kookos-kukkakaalikeitto

 Ja koko ajan tietysti myös leipää ja kahvia ja pullaakin.


ja ehkä jokunen täytekakku viimeisen päivän yllärinä.


Toivoakseni tunnelma muonitusteltassa oli leppoisa, suurkiitos myös Riina, Noora, Anumaria ja Nanne, jotka vuoron perään hyörivät kanssani keittiönpuolella. Parhaat apukokit ikinä!

Hieno viikonloppu kaikin puoli, oli mukava olla mukana näin hyvin rasvatussa organisaatiossa.

Mutta nyt mä oon kyllä aivan poikki.


Valokuvaus TuuliaN
Lisää kilpailuista voi käydä lukemassa
Miljoonahevonen nettisivustolta tai Facebookista

Postauksessa on mainittu ihmisiä nimeltä aivan randomisti, tarkoittamatta mitenkään väheksyä kenenkään nimeltä mainitsemattoman korvaamattomuutta organisaatiossa. Hyvä me kaikki!






17 kommenttia:

  1. Voi tsiisus Nanna sua taas! Iso urakka ja loistopostaus jälleen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Yritin kovasti jakaa kisapaikan tunnelmaa, mutta eihän se tietenkään ole sama kuin paikan päällä.

      Poista
  2. Aivan jo hengästyy pelkän postauksen lukemisesta! Hyvä Nanna!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. no kyllä työtahti oli aivan rento, päivät vain pitkiä

      Poista
  3. Talkoolaisena voin todeta että ruoka oli erinomaista ja sitä oli riittävästi! Neljä päivää alueella eri hommissa olleena oli aivan ihanaa kun ei tarvinnut huolehtia ruuanlaitosta ja eväistä. Se sununtain kakku oli muuten ihana yllätys ja erittäin hyvää! -Leena-

    Kiitos Nannalle ja muulle kanttiinin porukalle!!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oli ehkä myös extrahelppo kohderyhmä; koko päivä ulkona olevia nälkäisiä ihmisiä! :)

      Poista
  4. No kyllä olet taas hurjan homman tehnyt - mä kyllä kunnioitan tuota sun tarmoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Anteeksi jos oon antanu väärän kuvan, mutta Tarmo ei todellakaan oo toinen nimeni!

      Poista
  5. Upeat hepat ja hieno tapahtuma:)
    Ja tästähän paljastui että sinäkin olet ratsastaja!
    Kyllä kelpasi talkooväen kun Nanna kokkaili heille:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Älä nyt vain sano, että sinäkin oot!

      Meillähän alkais olla kyllä ohjelmaa yllin kyllin sinne reissulle teillepäin! :)

      Poista
  6. Olihan ihana postaus kaikkine heppakuvineen ja muonituksineen! Hirveä hinku iski päälle päästä taas heppailemaan ja järjestämään heppatapahtumia!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvä, hyvä. Ei huono hinku ollenkaan!

      Poista
  7. Nyt on pakko tilaisuus käyttää, koska tähän on mahdollisuus vain ehkä kerran kymmenessä vuodessa. Se on Karkkolainen, Matti Karkkolainen :D Todellisuudessa olen kateellinen tuosta aikaansaavasta otteesta, nimimerkillä iltapäivä sohvannurkassa..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No kannattaa lukia mun blogia, täällä pääsee kyllä korjaamaan virheitä luullakseni joka postauksessa :)

      Ja tosiaan ihan sokeaksi tulee. Jyri tuolla hevosfacen puolella jo korjas että TPJ Matti Karkkolainen, singahdin heti kauhuissani katsomaan, että onko nimi väärin ja ei, luin sen että oikein on...sitten vaihdoin käyttämäni päätuomari nimtyksen tuomariston puheenjohtajaksi, kun ajattelin, että tarkoittiko sitä. Mutta sokealla meni näköjään silti aat ja oot sekaisin.

      Pahoitteluni Matti, että en millään meinnut saada nimeä kohdilleen.

      Poista
    2. Ei täällä yleensä ole asiavirheitä :) Koko blogin olen nimittäin lukenut, koukuttavaa! Matti on onneksi ainakin omien tapaamisieni perusteella aika rento mies, tuskin tästä pahastuu. Ja hei, mäkin tiesin heti, kenestä on puhe!

      Poista
  8. Oot sä kyllä aikamoinen emäntä! :)

    VastaaPoista