About me

Ruokamaailman onnistumisia ja pettymyksiä äidin ja vähän muidenkin resepteillä. Gastronomian perinteet kohtaavat puolivalmisteet. Milloin missäkin kulttuurissa.

torstai 17. heinäkuuta 2014

Synttärimenuilua (saa kuolata)


Tasavuosisynttärien juhlinnasta sankaria miellyttävällä menulla (we hope) on muotoutumassa näköjään perheessäni jonkinmoinen traditio. Ja perheeseen kuuluvat tietenkin kälytkin. MunKäly Porvoon maalta oli nyt vuorossa ja merkkipäivistä vielä se kaikkien keskeisin. Ellei nyt sitten elä puolta kauemmin ja vietä satavuotisjuhlia. Teimme juhlajärjestelyt salassa kun kälyni oli sopivasti tulossa mummolaan noutamaan siellä lomailevaa muuta perhettä viikonloppuna ennen h-hetkeä. Tai olisimme pitäneet, mutta tällä kertaa yleensä niinviisaspitkästämatikastatäydetpisteet-veljeni sössi ja lähetti minulle aikomansa viestin vaimolleen. Vaimo sitten ihmetellyt kyseistä viestiä, jossa luki ainoastaan hampurilaiset, eikä Nikoveli kyennyt keksimään valkoista valhetta vaan oli tunnustanut mistä kyse. Pitäisikö huolestua?

Hampurilaisia, vaikka ne olisivatkin sankaria miellyttäneetkin, emme kuitenkaan tehneet sillä päivä vietettiin Huvivaltio PowerParkissa jossa syötiin, mikä ennustettavissa oli, hampurilaiset. Äitini jäi salaatin tekoon ja muihin esivalmisteluihin, minä kävin kotiin päästyäni lihan leikkuuseen ja grillimestarin osaan.


Maaritin Syntymäpäivämenu

Onnittelumaljat Pol-Remy, demi-sec
xxx
Kylmä avokadokeitto chorizolla
xxx
Grillattua naudansisäfilettä, maustevoi
Grillattua hirvenvasan ulkofilettä
Uudet perunat
Turlu eli turkkilainen ratatouille
Meksikolainen Papusalaatti
Ciabatta, voi
Mas Borras 2010, Torres, Pinot Noir
xxx
Mansikoita, mustikoita, jäätelöä
Prinsessankakkua, kahvia
Barbeito, Vinho Medeira

Kokkaaminen ja kuvaaminen ei näköjään osu mulla aivan samaan pirtaan, vaikka sitä täällä blogissaniki yritän joka päivä toteuttaa. Anteeksi eritoten päivänsankari.

Avokadokeitto on aina herkullinen vaihtoehto.


Turlu sen sijaan oli meille aivan uusi kokeilu, Jamien lehdestä pongattu. Valikoitui mukaan, koska senkin pystyi tarjoamaan kylmänä ja valmistaa edellisenä päivänä.


Meidän äitin kesäsalaattisuosikki on ollut tämä meksikolainen katusalaatti, bongattu myös sieltä Björckin Tomin lehtikäisestä kuten kurkkusalaattikin.


Sitten tosiaan keitettiin vaan perunat ja valmisteltiin julmetun kokoinen 2,6 naudan sisäfile grilliin... ja varuiksi vielä pienet skivat hirveä.


Meitä taisi taas olla paikalle se 16 henkeä, toki lapsia osa.

Ja sitten hyvin realistinen kuva lautasesta, tältähän se lautanen itse kerättynä näyttää.

Mut liha suli suuhun, ja niin kaikki muukin. Harvoin enää sidukkaa grillataan, koska nykyään osataan valmistaa herkkua muustakin, mutta pakko sanoa, että herkullista oli.


Alkujuoman Magnum oli trendikkäästi puolikuivaa ja isäni toi myös punaviinit, ahkerana blogien seuraajana tilasi aiemmin talvella laatikollisen Chez Jasun suosittelemaa Pinot Noiria. Kiitos Jasu vinkistä, hyvää oli.

Ja jälkkärimadeirakin oli laadukasta, isäni sen oli käynyt edellisellä viikolla paikan päältä hakemassa ja maistamassa.



Että hyvät juhlat ja päivänsankari oli erityisen säteilevä, joten luimme rivien välistä juhlien olleen mieleen.

Menu oli koristeltu Sound of Music teemaisesti- älkää kysykö miksi: perheeni on SoM- faneja! Sitäpaitsi tuo sinihenkinen kuva sopii Munkälylle!

Ja jos olisin ollut jouten fiksu ajan hermolla, tämä postaus olisi tietysti julkaistu eilen, Prime time aikaan.

Mutta vielä kerran; Isot synttärionnittelut ihana käly-vaimo-äiti-miniä! Nämä maljat oli sulle!

Climb every mountain, search high and low, Follow every byway, every path you know.
Climb every mountain, ford every stream,Follow every rainbow, 'til you find your dream!
A dream that will needall the love you can give,
Every day of your lifefor as long as you live.
Climb every mountain, ford every stream,...
Follow every rainbow, 'til you find your dream!

2 kommenttia:

  1. Mieleen oli juhlat, yllätys tai ei. Sen verran pitää oikaista, että ei se sun veljes niin hölmö ole, että yllätysjuhlat olisi tunnustanut. Ei, se vaan totesi, että sulleko mä sen [viestin] lähetin, eikä puhunut sitten enää mitään, ei edes, että kenelle se piti lähettää. Minä siinä vaiheessa toki jo arvasin, mistä oli kyse. Sitten me vaan olitiin niinkuin minä en olisi tiennyt ja sun veljes oli niinkuin ei olisi tiennyt että mä tiesin. Hyvin meni! Ja ruoka ja viini ja seura oli taas kerran niin hyvää alusta loppuun, kiitos kaikille osallisille! Se pitää vielä sanoa, että Ilona niin rakastaa näitä sukuillallisia ja - lounaita, vaikkei ruoka aina niin mieleen olisikaan. Mutta aina on jotain, mistä pitää, ja ennen kaikkea on tunnelma ja se että saa olla mukana. (iPadilla kommentointi on kyllä syvältä, meni tunti tämän kommentin värkkäämiseen, enkä saanut edes kappalejakoja aikaiseksi.)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä luulen, että serkuksille jää ihanat muistot ja perinteet näistä (kaikista) kekkereistä!

      Poista