About me

Ruokamaailman onnistumisia ja pettymyksiä äidin ja vähän muidenkin resepteillä. Gastronomian perinteet kohtaavat puolivalmisteet. Milloin missäkin kulttuurissa.

lauantai 19. heinäkuuta 2014

Pirkon munat


Pyydän heti aluksi anteeksi tahattomia assosiaatiota anoppiini, jonka nimi on Pirkko. Varsinkin tietenkin Pirkolta itseltään. Anteeksi Pirkko.

Tänään päähenkilönä on kuitenkin, kukas muukaan kuin Pirkko. Pirkko on kylläkin kaunis valkoinen (ja hyvin elävä) Pekingin ankka, joka asustelee tässä lähistöllä hevostilalle, tänä kesänä avatussa Siirilän eläinmaailmassa.

 

Me kävimme tietysti katsastamassa eläinystäviä, varsinkin kun Urho9v on saanut hillittömän kanatartunnan, jota itsekin olen hiljoikseen oireillut jo muutaman vuoden. Ensi kesänä niitä sitten tulee, netistä on katseltu jo kanatarhan mallit ja nyt menimme tutustumaan puitteisiin ja eläimiin ihan paikan päällä. Aiomme ottaa 5-6 kanaa, ja niillä on kaikilla jo nimetkin. Eikös se olekin jo aivan terve ja riittävä hyvä lähtökohta.

Siirilässä me tapasimme sitten Pirkon (siis ankka-Pirkon) ja minä, joka en ole koskaan ankan munaa tietääkseni maistanut lähdin paikasta 6 munaa rikkaampana.


Kuvan vasemman puoleinen muna on kookkaampi ja kovakuorisempi ankan muna. Sattui ikävästi, että vertailu-kananmunani oli jättiläiskokoa, tällä hetkellä kennossa olevat munat ovat puolta pienempiä.

Joka tapauksessa munat ovat siis kananmunaa suurempia ja niitä voi käyttää kaikilla tavoin kuten kananmunaakin. Ankan munassa on kokonsa takia hivenen enemmän kaikkea, enemmän proteiinia, enemmän kivennäisiä ja vitamiineja ja kovan kuoren takia sen säilyvyys on noin 6 viikkoa.

Ankanmunan keltuainen on suhteellisesti suurempi kuin kananmunan,  tuossa alakuvassa olen keittänyt ja halkaissut munan, tuore kuori ei vain oikein irronnut siististi. Ankanmunassa on myös enemmän kolesterolia ja ylipäätään enemmän rasvaa, yksi syy miksi ankanmunien sanotaan tuottavan paremmin kohoavia, parempirakenteisia ja maukkaampia leivonnaisia.

 
Ja miltä ankanmuna maistuu? Annetaan asiantuntijan kertoa (silmillään).
 

 

Ei varmaan jäänyt kenellekään epäselväksi. Hyvä kun kuvan ehdin nappaamaan.

Urho9v. valitsi testimunansa paistettuna.

 
Minä pelastin yhden keitetyistä sillivoileipään. 
Munasta riitti vähän muuhunkin, mutta se onkin jo toinen tarina.
 

Toivon vielä saavani muutaman munan leivontatestiin. Pirkko on muninut ahkerasti , munan päivässä jonka on huomannut myös metsän laidassa päivystävä kulinaristi varis, joka tahtoo nykyään käydä röyhkeästi apajilla. Piilota munasi Pirkko, pyydän!






Eläinmaailmassa oli rakennettu myös ihana kirkkain värisine puomineen oikealta näyttävä miniatyyriesterata, mikä ihana idea väsäillä kätevämpien vaikka omalla pihalle.

Muuri.

Pysty.


Aloittelijoille ristikko.


Aada- koira  oli maailmasta ihanin halittava. Tätä kuvaa katsoessani sydän särkyy, ettei meille ole tulossa koiraa vaan kanoja. Saavat luvan oppia pari temppua.

 
Aika vierähti ponien, possujen, kilien lampaiden, kanojen, vasikoiden, pupujen ja muiden asukkaiden kanssa helposti pari tuntia, välillä ostettiin kiskasta jäätelöt ja sitten taas jatkettiin rapsuttelua, kyhnyttelyä ja silittämistä ja seurustelua. Maitotytön suosikki oli tietysti se kaveri joka aina kysyttäessä
 - Kuka täällä on Pomo?
vastasi
- Mää!
 



Ja sitten kotia syömään kesäherneet!

 

23 kommenttia:

  1. Minä en ole saanut lupaa kotikanalalle, vaikka kuinka kauniisti sen puolesta olen puhunut, ei yhtään armoa ole tullut. :(

    Ihania kuvia postauksessa :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Estääkö terveysviranomaiset vai naapurit ? Tokikaan kammenpyörittäjä ole pistämässä kapulaa rattaisiin?

      Poista
    2. No se justiinsa, ei kuulema huoli lisää kanoja tontille :D

      Poista
  2. Vaikuttaa ihanalta paikalta!
    Voisikohan kanoja pitää parvekkeella...

    VastaaPoista
  3. Oi oma kanala,olen kade! Ihana Pirkko-ankka ja muutkin eläimet ja pikkuneiti;D Ja ankanmunaa en olekaan koskaan maistanut.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. ihmeen harvoin niihin törmää, jos joku niin luulis, ettäs sinä olisit jossakin maistanut.

      Hei ja tämähän on vasta kanala-suunnitelma! Mutta kyllä tämä vielä kanatarhaksi muuttuu!

      Poista
  4. Kanan kouluttaminen pitäisi itse asiassa olla paljon yksinkertaisempaa kuin koiran kouluttaminen. Kanalla kun ei ole samanlaista tarvetta miellyttää ihmistä vaan tekevät opetettuja temppuja puhtaasti ahneuttaan eli palkinnon toivossa. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eli kanasirkusta luvassa, Väliajalla haitarinsoittoa. Urhon kesäduuni!

      Poista
  5. Meillä on suomalaisia perinnekanoja, Alhon kantaa. Kana on kyllä hyötysuhteeltaan mainio eläin. Ovat vaatimattomia hoidoltaan ja tuotteliaita muninnaltaan. Tosin tänä kesänä meillä on käynyt kylässä kettu ja kanta on pienentynyt ikävästi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kettu! Pääseekö tarjhaan alakautta vai mistä?

      Poista
  6. Nyt iski naapurikateus :D Juuri totesin miehelleni, että haluaisin kanoja sekä minipossuja! Rivitalossa niistä on turha haaveillekkaan :/ Ehkä joskus.... Ihana Pirkko ja jopa oli kauniit munat! Onnea uudellle kana-emännälle, ensi kesän postauksia innolla odottaen.

    VastaaPoista
  7. Miksi ei ole kuveja pupuista?
    Nimim. puu-fani

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ne oli niitä jätteläiskaneja, niin eivät mahtuneet kuvaan... :) Voi hitsin hitsi, ei kyllä tasapuolisuuden vuoksi ollut poneistakaan....

      Poista
  8. Kanat on kyllä ihania ja tuoreet kananmunat on herkkua! Kun alatte laajentamaan niin vuohet on myös tooosi ihania. Hiljaisia, siistejä, hellyydenkipeitä ja siistii samalla pihan (luultavasti myös naapurinkin)! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei taideta ihan tähän omakotialueelle saada farmia perustaa. Paitsi 10 vuotiaana meillä oli kyllä kesäisin hanhia, pupuja ja lampaita ja asuimme ihan Kauhavan keskustassa, kunnantalon takana melkein ns. eläinlääkärin talossa. Mun vanhemmat oli jo silloin ruokahifejä ja kasvattivat omat lihat. Lisäksi ei tarvittu tosiaan isolla tontilla nurmikonleikkuria. Pupja ei kuitenkaan syöty. Tai itse, naapurin kissa kyllä.

      Poista
    2. siis söi ne puput. Me ei syöty kissaa.

      Poista
  9. Meillä on nyt vuoden ollut kotitarvekanala ja ollaan kovasti tykätty. Pitävät hyvin munissa meidän perheen. Tosin nyt kesällä on iskenyt hautomisvietti päälle, joten munia hakiessa saa päälleen motkotusta ja kaakatusta. Meiltä löytyy maatiaiskanoja ja silkkikanoja ja haaremin herrana silkkikukko. Vinkiksi sanon että kannattaa rakentaa riittävän suuri kanala.... laajentamisen into kun iskee kuitenkin... meilläkin jäi turhan pieneksi. Tervetuloa tutustumaan meidän kanalaan tänne mummolan naapuriin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei Taina, tullaan varmasti, muutenkin pitäis päästä itkeskelemään sinne vanhoille leikkipaikoille...(koska niinhän siinä käy). Me joudutaan varmasti tyytymään kesäkanoihin, tuskin tässä saa aivan ympärivuotiseksi kanafarmariksi ryhtyä.

      Poista
  10. ehheheee noita testikuvia :-) kyllä mullekin ankka kelpais. vaikka sitten ihan tuollaisena pulssin omaavana versiona!

    VastaaPoista