About me

Ruokamaailman onnistumisia ja pettymyksiä äidin ja vähän muidenkin resepteillä. Gastronomian perinteet kohtaavat puolivalmisteet. Milloin missäkin kulttuurissa.

maanantai 21. heinäkuuta 2014

Parasta kesässä: SYÖMINEN!




Ainakin sitä joutuu voi tehdä säässä kuin säässä, ulkona, sisällä, luonnossa. Grillata, savustaa, keittää perunoita, käyttää uunia tai usein vaan pilkkoa tuoreet ainekset vaikka rapsakaksi salaatiksi.

Onko jotain ihanampaa kuin kesäaamiainen omalla terassilla, maitoperunat tai tuore, savustettu kala? Yksin nautittu lounassalaatti kaikilla lemppareilla tai meluisa ateria suurella joukolla muutamaa lasiakin kallistellen. Kesäateria vaan on parasta kesässä (siis mähän olen syksy ja talvi-ihminen, ehdottomasti, mutta ruoka-aika on kyllä kesällä!).



Meillä syötiin tänään terassilla ukkosmyrskyjen rauettua äiti, isä ja lapset. (Tai siis me toimimme syöjinä...)

Leipaisin 8 vehnätortillaa (ajattelin pääseväni helpommalla kuin maissitortillojen kanssa kun ei ole sitä prässiäkään), tein papuperunasalaatin ja tortillan väliin paistoin pari naturellia ohutta kanaleikettä grillissä ja viereisellä keittolevyllä ruskistin maustamani jauhelihaseoksen, grillasin paprikan ja sitten piti vielä tietenkin olla guacamolea.

Jauhelihaseokseen olin saanut inspiksen tv-kokki Chuckien Meksikon jaksosta, aineita ei ollut vaan kaikkia, mutta toteutan joskus sen alkuperäisenkin ohjeen. Tästäkin tuli superhyvää.



Vehnätortillat
8 kpl

4dl vehnäjauhoja (Myllyn Paras)
1,5 dl vettä
2 rkl öljyä

Vaivaa kaikki ainekset voimakkaasti taikinapallukaksi, lisää hiukan jauhoja, jos tuntuu liian löysältä eikä ala muodostua taikinapalloa.
Jaa kahdeksaan osaan ja kauli jauhotetulla alustalla mahdollisimman ohueksi lätyksi. 

Paista tulikuumalla pannulla molemmin puolin ruskeapilkulliseksi ja siirrä välittömästi muovipussiin, jottei muutu kuivaksi koppuraksi. Kääri pussi vielä leivinliinaan.

Chipotle-jauheliha tortillan sisään
4:lle
400g naudan jauhelihaa (Atria)
0, 5 dl punaviinietikkaa
2 rkl öljyä
2 valkosipulinkynttä murskattuna
1/2 tl savupaprikaa
1/2 tl jauhettua korianteria
1/2 tl juustokuminaa
1 rkl kuivattua oreganoa
1 hienonnettu chipotlechili (säilyke)
1tl suolaa
mustapippuria

Vaivaa kaikkia aineet käsin tasaiseksi massaksi ja paista paistinpannulla kypsäksi. Tarjoa tortillojen täytteenä guacamolen ja vaikka lempparisalsasi kera. Muista korianteri ja purista vielä limeä päälle.
Hermoilin (turhaan) jauhelihan tulisuutta ja grillasin vielä muutaman broiskun ohutleikkeen lapsille ja viipaloin valmiiksi.


Vaikka meidän kesäinen ateria oli tänään hyvin meksikolaishenkinen, mä olen kyllä oikeasti taas muistuttamassa teitä Sinivalkoisesta kampanjasta, jonne olen teitä Kokki-Pottilan Hannelen kanssa aikaisemminkin haastanut. Nyt kannattaa käydä osallistumassa huippukilpailuun  , mikäli et ole vielä sitä tehnyt. paljon, paljon sinivalkoisia palkintoja.


Sinivalkoisuus ei siis tarkoita sitä, että pitää vääntää pelkkää kesäkeittoa, kyllä vaikka MyllynParas vehnäjauhot vääntyy tortilloiksi leikiten.  Atrian lihoja tulee helposti valittua Cittarin lihaosastolta, valikoimaa nimittäin on, niistä helpoista uuniin työnnettävistä, joiden jälkeen pitää teeskennellä tiskaamista (jos muistatte mainoksen...) myös aivan naturelleihin tuotteisiin ja vielä tosi läheltä meikäläistä, nytkin broisku oli Yli-Kiviniemen tilalta tuosta Jalasjärveltä. Vaikka mä oon niin kokeilunhaluinen, että kärryyn eksyy kyllä vähän kaikkien suomalaisten lihatalojen tuotteita vuoronperään, on Atria mulle se kotoonen juttu.  Kyllä minä automaattisesti vaikka grillimakkaran ostossa  Atriaa nappaan. Mulle makkara tarkoittaa Itikan käristeitä ja Helapäälenkkiä. Mun makkarat. Paitsi siis Itikka on nyt Atria ollut jo kauan.

Ja se sinivalkoisuus tarkoittaa siis sitä, että otetaan silimät kätehen ja suositaan kotimaista  ruokaostoksillakin, jos valintatilanne on. Muistakaa, että jos jokainen ostais kympillä kuussa enemmän suomalaista (eikä lie vaikeeta), ollaan mukana luomassa 10 000 uutta työpaikkaa. Eihän tälle voi kun peukuttaa.




Ateria sai arvoisensa, hyvin sinivalkoisen päätöksen punavalkeasta ulkoasusta huolimatta, sillä meidän mettissä ei ole varsin vielä kypsiä mustikat. Mutta oman maan mansikat antavat pientä satoa, Miten ne onkaan noin kippuraisia ja rösöisiä, mutta maistuvat niin parhailta, melkein kuin metsämansikalta.

Tälläisen rapeanjäätelöisen nopsan jälkkäriherkun tekaisin.
Voit tehdä sen pikkuvuokiin tai yhteen isoon. Muropohjassa on sen salaisuus, jos ootte unohtanut, se on kakkupohjaa herkumpaa, ainakin mun suussa. Murotaikinahan on tosi helppo tehdä itse, tosin mikään ei ole niin helppoa kun ottaa pakkasesta sulamaan MyllynParas murotaikinaa...




Helppoa ja herkullista mansikkapiirakkaa

12 pikkuista tai 1 iso
1 pkt MyllynParas murotaikinaa (pakaste)
1 pkt Ingmannin vaniljakermajäätelöä
Mansikkaa, mansikkaa, mansikkaa

Sulata murotaiikna ja painele piirasvuokien pohjalle. Paista 200 asteessa 10-15 minuuttia. Jäähdytä. Leikkaa jätskistä  ensin paksuja siivuja ja muotoile ne pyöreämmiksi pikku piirakoille, ison piirakan päälle voit vain kuutioida keoksi.

Sitten peratut ja  puolitetut mansikat päälle oman taiteellisen näkemyksen mukaan. Pikkupiiraassa nuo ulkoreunalle pistetyt siivut pitävät jätskin hyvin sisällä. Kävin nimittäin kaikessa rauhassa saunomassa ja söin vielä viimeisen saunasta tultuani, eikä jätski ollut yhtään valunut. Ihan vaan keittiön pöydällä oli.

Kuvan karvaiset sormet ovat kuitenkin IsoHoon. 




Yhteistyössä Suomalaisen Työn Liito

12 kommenttia:

  1. Otsikosta oon kyllä ihan samaa mieltä! Tosin kaikki muutkin vuodenajat on just niin syömisen aikaa :D

    VastaaPoista
  2. Istuisin niin mieluusti teidän ruokapöytään, jos tarjolla olis tämmösiä herkkuja. Ja olishan niitä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Katotaan kumpi ehtii ensin sinä tänne vai minä Ouluun.

      Poista
  3. Otsikko tiivistää kaiken oleellisen! Kotimaisella satokaudella ei tarvitse edes tyytyä lentorehuihin <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ja se se on parasta. Erityisparasta kun saa hakea omasta pihasta.

      Poista
  4. Samaa mieltä kuin otsikko! Lisäksi tykkäsin tosi paljon tuosta meksikolaisesta ohjeesta, ruokaa minun makuuni! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Anna. Ens viikonloppuna lakeurelle saapuu taas meksikolaisia vieraita. Saa nähdä ehdinkö saada mitään uutta oppia.

      Poista
  5. Olen ehdottomasti samaa mieltä otsikkosi kanssa!

    Meksikolainen maistuu erityisesti näin kesällä. Ja koska kesällä syöminen on parasta, niin huomenna suuntaankin sitten Roomaan syömään vielä vähän enemmän :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, Roomassa ei voi kyllä syödä ainakaan vähemmän! Ihanaa (ruoka)matkaa!

      Poista
  6. Kyllä,Nanna otsikko kertoo kaiken :-) samaa mieltä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sinun tapauksessa kyllä epäilen, että kesässä on parasta ruuanlaitto. Et ole millään voinut syödä kaikkea tänä kesänä postaamaasi.

      Poista