About me

Ruokamaailman onnistumisia ja pettymyksiä äidin ja vähän muidenkin resepteillä. Gastronomian perinteet kohtaavat puolivalmisteet. Milloin missäkin kulttuurissa.

tiistai 27. toukokuuta 2014

SYRÄMMIÄ


Se oli yhtä suurta syräntä, koko toukokuinen iltapäivä ja ilta kun blogaanit eri ilmansuunnista laskeutuivat Kivistöön, tuohon idylliseen, Kivistön maalaisten emännöimään (ja isännöimään) hämeisten tunnelmien kehtoon.

Kesän ensimmäinen kaunis päivä sai riisumaan sukat jaloista, eikä maastoon levittäytyvien webereiden ja biggreeneggien ympärillä kukaan seisoskellut lämpimikseen. Luvassa oli totista grillausta!

Ensimmäiset makupalat grillistä kantoi eteemme emäntäväki. Rosmariinin varressa grillatut kanansydämet olivat  minulle aivan ensimmäistä kertaa -kokemus, mutta olivatpa ne toden totta erinomaisia, maku ja koostuumus, huippu! Kylmä gazpacho vieressä ei tehnyt annokselle kuin hyvää!

Tunnelmasta en ole päässyt itseni kanssa yksimielisyyteen. Muuta kuin, että se oli iloisesti virittynyt. Kamerastani tietenkin puuttuvat ne muiden tallentamat kuvat ihanasti ajassa pysähtyneestä miljööstä, jonka tsehovilaisuutta ei käy aliarvioiman. Kyllä, torpan vieressä kukki omenapuu, jonka oksat loivat viehkeän katveen kekkereille. Pienet yksityiskohdat, narisevat ovet, eripari-astiat ja torpan sisällä hirsien viileys. Syrän!

Oli se ehkä vähän Kaurismäkeläistäkin. Tiedättekö mitä tarkoitan?






Jotenkin ihanasti suomalaista ja seitkytlukuista. Kuin tuulahdus omasta lapsuudesta; omien vanhempien ystäväperheiden kokoontumisajot, kun minut sisaruksineni oli puettu äidin ompelemiin ruskeisiin vakosamettiasuihin, jonka haalarihousujen ja hupparitakkien alla pilkotti leveäraitainen tai pilkullinen maripaita, äitillä yllään ehkä maximekko ja grillaavalla isällä virttynyt t-paita. Luultavasti keltainen.Syrän.

Ja pihamaalle pystytetty teltta rohkealle yöpyjälle.

Kaurismäkeläisen tunnelman särkee vain iloinen, kaiken yli soljuva puheen ja naurun pirskahteleva virta. Se ei taida olla edes tsehovilaista. 

Se on Kivistöä. Syrän.

Mutta takaisin värimaailmaan, Vaikka sitten kaurismäkeläisen karkeasti.
Risteilijät roudattiin ennen jälkruokia halkopinon päälle vajaan pystytetym pitkän pöydän äärestä tilaa viemästä.

Ja me syötiin. Luonnollisesti tähän kuuluu: Syrän.



Nämä pikku heinäsirkat on juustolla täytettyja, pekoniin käärittyjä minipaprikoita a la Suolaa ja Hunajaa. SND! Tai siis SNR!



Sillä Sipulin edustus oli tietenkin  vietnamilaisittain maustettua fläsää. Trái tim. 


Blogissani on kohta muuten varmaan ohje hienosti  Biggreenegg-grillissä (Syrän) onnistuneelle Za'atar (Syrän)-leivälle. No suolaa oli vähän liikaa.



Grillasin myös pari kiloa luomukatkiksia poltteen kera. Poltteen nimi oli harissa. Syrän.


Soppaa ja silmukoita Marja toi  mukanaan weberin lisäksi myös hyvin alaan vihkiytyneen käyttäjän. Ribsirivejä ei kai kukaan voi vastustaa...


Tähän kuvaan on päässyt ainakin upeat Bbq- pavut by Fanni&Kaneli,  Prinsessakeittiön grillattu herkkusalaatti ja Soppa&silmukoita luotto-couscous. Pelekkiä syrämmiä.



Niin SYRÄN! vaikka ovatkin ribsejä...


Alta kaksikuukautisen äiti on siinä onnellisessa asemassa, että hänellä on kyllä aikaa leipoa tuoreet sämpylät grillattuihin sienitahinisoosi-purilaisiin anivarhain ennen kotoa lähtöä. Liemessä. Syrän.

Mä grillasin vielä kokonaisia munakoisoja hyvin samanlaisella tahini-jugurttikastikkeella.

Jälkkärisyrämmet on sitten erikseen. Anna(n) Pavlova puolusti tsehovilaisuutta vaikka onkin ihan SoulKitchen naisia.



Tämä syrän oli hyvää, onko se Fanni&kanelin juustokakku?



Ja takaisin Kaurismäkeläisittäin tomusokerilla koristeltuun maidottomaan ihanaan suklaakakkuun. Soppaa ja silmukoita. (No se sen grillaajamiäs koristeli).

Ja nämä on ehkä Sillä Sipulin Merituulen ihan tavaramerkki. Aleksanterit (so Tsehov) punaherukkahillolla. Söin monta.



Ja viimeisimpinä, mutta ei niin lainkaan vähäisimpänä suloisista suloisimman Campasimpukan Nigellamaisen rikkaat appelsiinisuklaamousset. 


Kammenpyörittäjä toimi alkoholitarkastajana elikkä juomanlaskijana. Ja ihan oli kuulkaa HUNKS- kuohuviinistä lähtien tarjolla.
(No, syrän ehkä kammenpyörittäjälle, mutta ei Hunksille.)

Yön pimetessä lisättiin villasukkia varvastossuihin ja väännettiin vielä viimeiset vitsit siinä 4 kansallisuuden kesken (ranska, usa, suomi ja e-p). Hyvin me ymmärrettiin.

Kiitos ja iso SYRÄN Kivistössä.

(blogien nimien taakse olen yrittänyt löytää tapahtumaan liittyvän postauksen, mikäli ko blogissa on sellainen julkaistu)

13 kommenttia:

  1. Vastaukset
    1. Ressukka, olit kyllä vähän puolisairas. Ens kerralla kun oot terveenä, niin sitten lähtee.

      Poista
  2. ooh. ja aah. ja kateutta isolla syrämellä :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. meilläpäin syrämmes on kaks ämmää :)

      Poista
  3. Ihania nuo mustavalkokuvatkin. Oli kyllä varsin hieno reissu!
    Hauskaa nuissa aleksantereissa oli, että hillon on tehnyt Siskot kokkaa Nelle :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oli pakko ottaa mv-lähestymistapa kun iski akuutti kuva-alemmuuskompleksi.
      Nellelle terkut!

      Poista
  4. En siis ikinä tule pääsemään unohtamaan yhtä pikku typoa. SRN vaan sinne ;-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Et niin... mutta mieti kuka susta oikiasti välittää. .. ne jotka selaa blogin sellaisella vauhdilla etteivät huomaa mitään outoa, vai ne jokka huomaa kyllä mutta ei vaivaudu sanomaan? Vai din KÄRa vän?

      Poista
    2. Mäkin sydän sua, min kära vän.

      Poista
  5. Pelkkää syräntä emänniltäkin. Ihania vieraita olitte kaikki!

    VastaaPoista