About me

Ruokamaailman onnistumisia ja pettymyksiä äidin ja vähän muidenkin resepteillä. Gastronomian perinteet kohtaavat puolivalmisteet. Milloin missäkin kulttuurissa.

lauantai 28. joulukuuta 2013

Joulupaloja ja se kuusi


En myönnä, että söin liikaa. Söin juuri sopivasti. Ja nautin jokaisesta suupalasta, paitsi isäni perinteisestä ja perinteisesti maailman parhaasta roseepippuri-graavilohesta, joka tänä vuonna oli lipsahtanut suolaisen puolelle. Tekevälle sattuu, älä suutu, iskä.

Kävelin tänä vuonna taas valmiisiin pöytiin. Aattoa vietin vanhempieni luona, ensin syöden ja sitten pukin ja lahjojen parissa. 
Ensin oli tietysti aamupuuro ja aamusauna kotona, sitten pieni (toista sataa km) lenkki Kauhavan hautausmaan ja Kortesjärven Iso-Mumman kautta lasteni mummolaan, jonne siis meiltä ehkä 1km. Onneksi, on helppo heittää lahjat ja väsyneet lapset autoon illalla ja mennä omaan sänkyyn nukkumaan.

Joulunvietosta puuttui tänä vuonna Porvoon Nikoveli perheineen, mutta kansainvälisyyttä toi turkkilainen vaihto-oppilas Meri ja tekopoikamme Ulises (Mexico).

Ja meidän niin ihana ja perinteinen Joulupukkimme, joka saapuu jokainen vuosi pettämättömästi. Tuli jopa silloin kun meillä kenelläkään ei ollut vielä lapsia,


Joulupukki jaksaa laulaa ja leikkiä.


Viime vuonna Joulupukille soitettiin vielä kanteletta. Tänä vuonna esiintyi hanuristi. (terveisiä teille hihittelijät)


Kun se joulu on kerran vuodessa niin miksi en kahta päivää nauttisi perinteistä. Vanhoista ja omista keksityistä. Paljon kalaa, mutta myös kinkkua laatikoita, rosollia. Kyllä. Ensi jouluna samalla menulla.


Omaan kotiin joulua tuovat ne omat jouluperinteet. Joista valitettavasti yksi on, vuosi toisensa jälkeen, että aatonvastaisena yönä valvon vähintään kolmeen rustaten pakettikortteja ja paketoiden. Tämän voisin vaihtaa johonkin järkevämpään käytösmalliin, toistaiseksi en ole onnistunut.

Toinen on meidän alakerran vessanovi, joka koristeellaan joulukortein. Se on oikeasti hyvä paikka.



Ja sitten on tietenkin joulukuusi. Hyvin tärkeä. Välillä kauniimpi, joskus ei. Koristeet ovat rakkaat Bangladeshista tuodut narupallot ja tähdet, huopakoristeilla ryyditettynä. Yläkerrassa on sitten metrinen tekokuusi, jonka lapset saavat koristella aivan Bling Bling.



Ja kaikista suurin joulunihme oli lopultakin se, että joulu oli ja tuli vaikka maa oli musta ja lähes koko joulunpyhät satoi vettä taukoamatta. So what. Joulumieli löytyy sydämestä.

10 kommenttia:

  1. Myönnän: hihitys alkoi heti.
    Nyt oli komia kuusi ja herkut!
    Kyllä, tuli se joulu ilman luntakin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ens vuonna kuitenkin taas pidän peukkuja valkoisen joulun puolesta!

      Poista
  2. Minä paketoin vasta aattona neljän jälkeen... puoli viideltä lahjat jaettiin. En halunnut, että jäisi viimetippaan!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sinä se olet todellinen taiteilija-sielu!

      Poista
  3. Glögi-juustokakku näyttää ollen tämän vuoden joulujälkiruoka. Myös meillä ja sadalla parhaalla kaverilla :) Mistähän ensi jouluna villiinnytään?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No äiti teki sitä siksi, että muisti, että sekä minä että Natasisko ollaan onnistuttu epäonnistumaan sen teossa-
      Sanomattakin selvää lienee kuka siis onnistui . Ja tietenkin sinä ja 100 kaveria myös.

      Poista
    2. Ihan onnistunut kakku tuli, vaikka iso irtopohjavuoka oli näköjään pantu paremmille kakkumaille ja käytössä oli vain pieni. Kakku oli siis korkea, mutta halkaisijaltaan pieni. Itseäni vähän häiritsi myös se, että täytteeseen oli ilmeisesti livahtanut yksi liivate liikaa, eikä rakenne ollut optimaalinen. Kiille oli kaunis ja onnistunut, vaikka siihen sitten vastaavasti riitti liivatelehtiä yksi ohjetta vähemmän. Syötyä tuli, mutta ei tuo mikään ylivertainen herkku ollut.

      Poista
  4. En olisi hihittänyt, ellet olisi muistuttanut ;-)
    Minä tykkään myös jouluruoasta ja vedän ne perinteiset ihan mielellään kerran vuodessa. Joka vuosi uusia kokeiluja, mutta myös niitä vanhoja takuuvarmoja.

    VastaaPoista
  5. Markis näytti hautuumaa kauniilta kynttilämeressä, jos näin voi hautuumaasta sanoa. Kivaa ruokaakin oot laittanu , pitkin vuotta :) . T: Uusi-Kauhavalaanen

    VastaaPoista