About me

Ruokamaailman onnistumisia ja pettymyksiä äidin ja vähän muidenkin resepteillä. Gastronomian perinteet kohtaavat puolivalmisteet. Milloin missäkin kulttuurissa.

torstai 12. syyskuuta 2013

Frittata (kannattaisko mainita myös chorizo ja lehtikaali?)


Jokusen viikko sitten sain maistaa Liemessä Jennin superhyvää frittataa. Olen aina ollut vähän, että sama minkä nimen sille antaa, munakas kun munakas. Ja onko se nyt oikein ruokaakaan, siis niinkuin aterian pääosaan. No on se vaan. Uskomattoman muuntelukykyinen, helppotekoinen ja maistuva myöskin. Lopullinen into tarttua paistinpannuun tuli Donna Hay - lehdestä, jossa frittataan oli ympätty chorizoa, kurpitsaa ja lehtikaalta.


Reseptit kun on luotu sovellettaviksi, otin lähtökohdaksi oman pikku palstani, joten paahdettu kurpitsa vaihtui heti kättelyssä pieneen sievään kesäkurpitsaan (joka oli muuten niin hyvän makuinen, että  kun pilkkoessani erehdyin laittamaan palan suuhuni testatakseni mahdollisen puulta tai kitkerältä tai muulta maistumisen, yllätti raikas maku niin ällikällä, että koko zucchini meinasi kadota kokin suuhun pala kerrallaan). Lehtikaalin kaveriksi napsin supertuottoisen ja vähänkäytetyn mangoldivyöhykkeeni lehtiä. Chorizot eivät ikäväkseni tänä(kään) vuonna itäneet, joten hain ne kaupasta.


Lehtikaalin kanssahan kävi vähän hassusti. Kyseessä oli ensimmäiset koskaan kasvattamani, ja suru oli suuri kun joku kirppuarmeija söi koko sadon alkukesästä aivan verkkopaidaksi. Suivaantuneena kiskoin koko rivistön kasvimaatani rumentamasta. Kerroinkin tästä jossakin vaiheessa, johon Kivistön Mari jo varoitellen kommentoi, ettei sellaista julmuutta/tyhmyyttä pidä tekemän. Kasvukausi on pitkä. Ja niinpä sitten kävikin niin, että koska olen suuripiirteinen, oli pari taimea jäänyt tuhovimmaltani piiloon ja nyt minulla on sitten ihan pikkariikkisen lehtikaalia, ihan kaunista, reiätöntä.




Myönnän että kovin ruskettunut frittatani saattoi hiukan ylikypsyä, mutta oli se hyvää silti.

Frittata chorizosta, lehtikaalesta ja kesäkurpitsasta
6:lle

1 pieni kesäkurpitsa
1 punasipuli
2 tuorechorizomakkaraa
100g lehtikaalia, (mangoldia, pinaattia)
150g pehmeää vuohenjuustoa
6 munaa
2dl kermaa
mustapippuria, suolaa
öljyä

Ota uuninkestävä paistinpannu. Paista siinä miedolla lämmöllä pilkkomaasi kesäkurpitsaa ja punasipulia ja kuorestaan ulos paloina puristettua chorizoa kunnes chorizo on kypsää, kurpitsa saanut väriä ja sipuli pehmennyt. Mausta mustapippurilla ja ehkä suolallakin. Sekoita sitten  kevyesti sekaan lehtiruodistaan paloiksi revityt lehtikaalet ja mangoldit, sekä vuohenjuusto. Sekoita munat ja kerma, mausta mustapippurilla. Ehkä kevyesti vielä suolaa. Kaada pannuun, sekoita ja nosta uuniin 200 asteeseen 20-30 minuutiksi, kunnes frittatta näyttää kullankeltaiselta ja hyytyneeltä.
Tai well done niinkuin mulla.

Well done, joka tapauksessa.



18 kommenttia:

  1. On se meidän Mari kyllä viisas. Vinkkaa sit jos saat chorizot kasvamaan, ois kamalan kätevää!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ja mä kun olin ihan varma, että teillä Kivistössä kasvaa perkuleen chorizotkin. Huh, edes pieni helpotus kuulla, ettei näin (ilmeisesti) ole.

      Poista
    2. Just niin, ihanaa, ettei ihan kaikki idä sielläkään! Se vähän lohduttaa meitä toistaitoisia ;-)

      Poista
  2. On se. Kaukaa viisas ja läheltä hyvännäköönen.
    Ja mitä chorizoihin tulee...eihän sitä koskaan tiärä!

    VastaaPoista
  3. tuo on kyllä niin mahtava ja monipuolinen ruoka. ja mistäs possumakkaralla olisi koskaan huonompaa tullut ;-) viimeeksi laitoin chorizoa pyttikseen krap... sunnutai-aamun piristykseksi. on se vaan eri etevä! http://www.andalusianauringossa.com/2013/08/chorizopannu.html

    VastaaPoista
  4. Me voitais perustaa joku yhdistys, Ladies for pork. Señjoras por los cerdos....tai jotakin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eritoten señoras j:llä. Mikä juntti!

      Poista
    2. ñjuntti
      Mut tota ehkä ennemmin läheltä viisas ja kaukaa hyvännäköinen ;) Tosin tämänkin tiedon sain kai joskus kyselemällä tai lukemalla, ei ollut sisäsyntyistä se.

      Poista
    3. mä oon niin mukana. Tuon meille vaikka mätsäävät tuulipuvut niin ei tarvitse siitä junttiudestakaan murehtia :-D

      Poista
  5. Herkullinen ohje, possu on parasta :). Meillä lehtikaali syötiin alkukesästä myös ja jätin vielä kasvamaan. Ohjeita olin jo suunnitellut kun lähti uudestaan kasvuun. Eräänä kauniina päivä päätti meidän 2v. silputa kaikki lehtikaalin lehdet mutasoppaansa. Jätin vielä kasvamaan, katsotaan onko kasvukautta vielä jäljellä tarpeeksi :)

    VastaaPoista
  6. Suurpiirteisyys on hyvästä, tulipahan sekin taas todistettua.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. My middle name... ja vaikka blogisi huolitetltu ulkonäkö antaa muuta ymmärtää, ilmeisesti sinunkin?

      Poista
    2. Kyllä, isoilla kirjaimilla. Olen vain näennäisesti organisoitu ;-)

      Poista
  7. Fritatta on kyllä todella monipuolinen ruoka. Todella hyvä lounas kun on niin muunneltavissa ja chorizolla se on mun herkkua. Samoin pinaatilla ja fetalla. Lehtikaalillekin tuli juuri yksi uusi käyttökohde :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, mun pitää vielä niin opetella noitten vihreitten käyttöä. Tai siis sitä, että hoksaa käyttää niitä.

      Poista
  8. Nätti frittata! Ja jos siinä on chorizoa (makkaraa!), on se varmasti myös muutakin kuin silmänruokaa.

    VastaaPoista