About me

Ruokamaailman onnistumisia ja pettymyksiä äidin ja vähän muidenkin resepteillä. Gastronomian perinteet kohtaavat puolivalmisteet. Milloin missäkin kulttuurissa.

maanantai 29. heinäkuuta 2013

Street Food Helsinki, Top 3


Top3 listaa (absoluuttisena totuutena) lukiessasi on syytä muistaa myös, että nämä ovat  ainoat kyseisen genren paikat, joissa olen Helsingissä tänä kesänä visiteerannut...

Kuvankauniilla paikalla Sofiankadulla kököttää Street Gastro -kärry, josta myidään pitatyyppisiä leipiä. Vaihtoehtoja löytyy possu, nauta, kana ja lohi (ja vege?), kaikki omilla lisukkeillaan, jotka ovat hiukan gastrompia kuin perusgrillin sinappiketsuppi-kurkkusalaattiyhdistelmä. Oikeasti sairaan hyviä leipä, jonka chilikastike valuu rennosti rinnuksille. Palvelu oli ripeää ystävällistä, suurin miinus on syömäpaikan löytäminen ruuan saatuasi, varustukseen kun kuuluu pelkkä katu (ja ikkunalaudat, vink,vink).

Testattu 2X....

Tää kuvaraukka ei nyt tee annokselle oikeutta, olis pitäny kuvata lihapuolelta...Minkäs teet kun sulla on zero tölkki, leipä ja coca zero kädessä kameran lisäksi, ei laskupaikkoja, ei assaria....kaiken kruunasi vielä akun loppuminen kamerasta...vai oliko kruunu vasta se kuvanoton jälkeen kadulle kädestäni singahtanut avattu(tietenkin) zero tölkki, joka ihanasti suihkusi vastaantulevan, rattaissa istuvan pienokaisensa ja rattaiden käyttäjän päälle....

Fafa´s käynti on ollut listoillani pitkään. Kunnon falafelejä en ole syönyt sitten 80-luvun Saudi Arabian aikojen, silloin ihanat falafelipatongit olivat vakio-ostos aina Soukissa käydessä. Voi mitä herkkuja ne olivat. Elin ihan pari vuosikymmentä uskossa, että söin jotai lammaslihapullia, koska mikään kasvisruoka ei voi olla näin hyvää.



Fafa's (löytyy 3kpl eri puolita Helsinkiä, tämä iso Roba 2)ei pettänyt, Falafelit olivat tulikuuman tuoreita ja listalla on sitäpaitsi mielettömiä kukkakaali, munakoiso yms. muita yhdistelmiä. Söpöä ja persoonallista on myös se, että ruokaa odottaessa ei saanut vuoronumeroa, vaan tilaus huudettiin nimellä.


Juomaksi meille myytiin Matet, joka on kai suurinta hottia Saksan baareissa, etiketti menee siis niin, että ostat Maten juot ensimmäisen kulauksen ja tarjoilija täyttää pullon uudestaan viinalla. No meidän Matet olivat ehkä melko huoneenlämpöisinä ei niin valtava elämys. Omat jäät siis mukaan! Paikanpäällä myös pöytiä, niin sisällä kuin ulkona.

Ehkä eniten odotettu oli kuitenki meksikolainen Cholo (Lönnrotinkatu 9), jonka IsoHookin ehti testata jo ennen minua. Paikka oli lounasaikaan melko piukassa ja ruokaa (nimellä myös) sai kyllä odottaa aika kauan.


Palvelu oli kuitenkin iloista ja ystävällistä, toimitus onnistui kokonaisuudessaan myös espanjan kielellä, mistä olin hirveän ylpiä. Kohdissa, joissa en ymmärtänyt, pakottauduin hymyilemään typerästi itsevarmasti.


Ruoka oli hyvin meksikolaisen kotikutoista, mikä voi yllättä monet Texmexin syöjät sinällään autenttisuudellaan. Sääli, että junalle tuli lopulta niin kiirus, että loppuruoka piti lähinnä hotkia. Burritot olivat ainakin melkoisen isoja. Otettiin Virpin kanssa puoliksi yks taco- ja yks burritoannos.

Kelpo paikkoja!  Ja keskustassa kaikki, eli seuraavalla Helsingin visiitillä valitseppa joku näistä picnikkien ja mäkkäräiden sijaan.

Testikierros toteutettiin  ehdottomasti omalla rahalla, paitsi ystäväniVirpi tarjosi Cholossa.

perjantai 26. heinäkuuta 2013

Onnellinen punajuuri


Onnellinen punajuuri on sopivan pikkuinen uuden sadon punajuuri omasta maasta tai torin leppoisimmalta myyjältä. Se saa kypsyä kaikessa rauhassa merisuolapedillä parissa sadassa asteessa läheisimpien tovereidensa kanssa kunnes sen puutikulla voi napakasti lävistää.

Uunista tullessaan se saa pintaansa ristiviillot ja noihin ristiviiltoihin asetellaan raskaalla lusikalla kimpale pekaanipähkinä-sinihomejuustovoita. Sitten punajuuri napsaistaan parempiin suihin.


Pekaani-sinihomejuustovoi

150g voita
100g sinihomejuustoa
50g pekaanipähkinöitä

Rouhi pähkinät karkeaksi veitsellä ja sekoita tahnaksi yhdessä huoneenlämpöisen voin ja sinihomejuuston kanssa. Muotoile joko maustevoin tapaan tangoksi voipaperin sisään, tai laita vain mieluisaan kulhoon ja anna viilentyä jääkaapissa. Tarjoile vastauunitettujen punajuurien kanssa.

Olin yksin kotona kokeillessani tätä ja kuinka ollakkaan napsaisin kaikki valmistamani 5 punajuurta kitusiini siltä seisomalta, heti kun olin laskenut kameran käsistäni. En siis lounaaksi, illalliseksi tai iltapalaksi, vaan ihan muuten vaan. Olivat niin suuhunsopivaisia.

Seuraavana aamuna pissasin punajuurta.

Too much information?

tiistai 23. heinäkuuta 2013

Suklaataivas ja Suomimarjat


Hyvä on hyvää ja suklaa on taivaallista. Kotimaiset vadelmat herkuista herkuin ja mansikat maistuvaisia. Kylkeen kippo vatkattua vaniljavaahtoa tai sitrunalla maustettua vaahdotettua kermaa ja mascarponea tuo juuri sopivasti raikkautta tähän sulkaiseen unelmaan.

Tämä resepti on napattu ystävältäni Virpiltä, joka jakaa rakkauteni ruokaan ja on itse varsinainen keittiövelho. Lähdin Vantaalle auttamaan Valtteri-pojan rippijuhlien laitossa, olimme lyöneet viisaat päämme yhteen, suunnitelleet kylmän buffet-ruokailun, yksinkertaisen herkullisen. Jälkiruuan ja "rippikakun" virkaa toimitti tämä todella runsaan suklainen Virpin luottoresepti. Niin rikas, mutta ei silti liian makea. Voin vain lämpimästi suositella. Kakku, kuten moni hyvä suklaakakku, on hyvä tehdä 1-2 päivää etukäteen, niin sen maut ja koostumus sen kun paranevat. Alkuperäinen resepti löytyy Alkon etiketti lehdestä nimellä Suussa sulava suklaakakku.

Suklaakakku -erinomainen

12-16 annosta

300g tummaa suklaata
150g voita
6 munaa
1 1/2 dl sokeria
1 dl vehnäjauhoja

Kuorrutus
150g tummaa suklaata
1 dl kermaa
1rkl voita

Päälle mansikkaa, vadelmia, mustikkaa tai vaikka hedelmiä...

Voitele ja jauhota 24cm:n irtopohjavuoka ja pistä uuni lämpiämään 200 asteeseen.

Sulata suklaa ja voi vesihauteessa.

Erottele munat. Vatkaa keltuaiset ja desi sokeria vaahdoksi ja toisessa kulhossa valkuaiset ja puoli desiä sokeria.

Lisää sulatettu, jäähdytetty suklaa-voiseos keltuaisvaahtoon ja siivilöi mukaan myös jauhot sekoittaen. Sitten, kevyesti nostellen lisää seokseen valkuaisvaahto.

Levitä taikina tasaisesti vuokaan ja paista 200:ssa 30-35 minuuttia.

Kakun tulee olla kunnolla jäähtynyt ennen kuorrutusta. Kuumenna, mutta älä kiehauta kermaa ja lisää siihen sitten suklaa pieninä paloina sekä voi ja sekoita kunnes tasaista. Valuta kakun päälle ja anna vetäytyä. Juuri ennen tarjoamista vyörytä kakun päälle kimara suomalaisia marjoja tai eksoottinen hedelmäsekoitus.

Virpi päräytti kakun tällä kertaa puolitoistakertaisena, 24 hengelle vähän isommassa vuuassa hiukan pitemmällä paistoajalla. Kakkua ei saa tietenkään paistaa rutikuivaksi. Suklaata käytettiin siis kakkuun 750g! Huh Huh!

Jotta menisit lopullisesti pyörryksiin suklaakakkujen valloittavassa maailmassa muistutan sinua myös superhelposta, suklaattomasta, mutta niin suklaisesta Mutakakku-reseptistä tai tästä alunperin Tupun suklaakakku-reseptistä muru. Myös Eeva/Kauhaa ja rakkautta julkaisi juuri oman luottosuklaakakkureseptinsä. Jos omani oli Suklaataivas niin Eevan oma lienee sitten sieltä toiselta suunnalta, koska oli kuulemma syntisen hyvää!

Amen to that!


lauantai 20. heinäkuuta 2013

Mukimania


Mukinostalgiaa. Sitä on kertynyt kaappiini yhden hyllyllisen verran. Aikakaudelta kun mukit olivat se juttu, se hauska juttu. 7 vuotta ovat tarmokkaasti könöttäneet omalla hyllyllään uudessa kodissa, eihän noita nyt voi enää käyttää, mutta poiskaan ei voi heittää. Niinkuin tuo kuvan USAsta IsoHoolle hankittu. Aivan lemppari.


Ilmeisesti olin vielä jo silloin 80-luvun lopulla hyvin emansipoitunut nuori nainen, ainakin muki antaa ymmärtää.

Sitten oli lehmäkausi.( Luonnollinen jatkumo nuoren emansipoitununeen naisen akkaantuessa?) Lukemattomia lehemäkippoja (no eihän näissä ole tekstiä...):

Söpöjä.


Tai lähes tyylikkäitä.


Sydänkupit olivat aikaansa edellä, reilun kokoisia, omaan opiskelija-asuntoon Tampereen Vuolteenkadulle ostettuja. Vielä löytyy keittiöstä myös samalla kerralla ostettu punapäinen suolasirotin (ainoa, joka kelpaa IsoHoolle) ja punakahvainen leipäveitsi. Voi mikä sen kaupan nimi olikaan, joku supersäästö siinä Koskikeskusta vastapäätä.



Selvästi rakastettu ja paljon käytetty, haalistunut rottweilermuki.


Ja aitoa plastiikkaa. Termomuki from Florida. Must have item (Riitta ;D), jota voi autolla ajaessa pitää siinä keskikonsolin kupinmuotoisissa syvennyksissä. Paitsi, ettei meillä ainakaan vielä 17 ensimmäisenä vuonna mukin hankkimisesta lukien ole ollut sellaista autoa, josta nua syvennykset löytyis. Tämäkö se on se paljon puhuttu American Dream...


Vielä en ole kypsä täydelliseen irtiottoon. Rotikkamuki pysyy,koska se on puolenlitran vetoinen, Kanaatasta tuotu ja Rottweiler. Koska minäkin olen. Tai en niinkuin Camilla, mutta sydämeltäni, se on mun koira.


Myös Las Vegas muki pysyy. Koska joskus vielä lähden pelaamaan. Ja sen toi sitäpaitsi Nikoveli (kylläkin toiselle siskolleni) kun menivät MunKälyni kanssa naimisiin Vegasissa. Elvis esiintyi. Me oltiin mukana realtime netin kautta.


Siis näin tylsä on musta tullu.. Pakkaan nänä ja muut samalta aikaudelta olevat (paitsi 2 vipaa) pahvilaatikkoon ja kannan autotalliin.Teen tilaa jollekin muulle. Kaapissa kököttävät nyt vain siis reilu tusina muumimukeja. Miten omaperäistä. Annan itselleni kertoa, että lasten takia. Vaikka ne on kyllä kivan kahvin kokoisia. Sekä pentikin suuret teemukit ja yksi paratiisimuki. Ehkä mun on tuomittu olemaan eripari mukien kanssa.

Yhä etsin sitä oikeaa (sarjaa), aina kun mukimyyntiosastolle pääsen.

torstai 18. heinäkuuta 2013

Grillattua salaattia


 Kuluvana kesänä olen lukenut aika paljon ruotsalaisia ruokalehtiä, ihan sormet kihelmöiden reseptien ihanuutta. Tuskin mitään olen kyllä ennättänyt tekemään. Elle mat och vin on yksi houkuttelevimmista kesän lehdistä, joten arvatkaa olinko epätoivoinen kun hukkasin sen, juuri kun olisi ollut aikaa valmistaa jotain kyläilemään saapuneelle ystävättärelle ja kummitytölle ( ja valkoiselle paimenkoiralle ja jollekin mustaa moppia muistuttavalle kuulemma maailman viisaammalle ihmisen ystävälle).

No mutta ilmiömäinen muisti vain käyttöön. Muistin salaatin, homejuuston ja valkoisuuden ja pähkinät.

Grillattua salaattia, homejuustokastikkeella

2 romainesalaatin "kerää", jouduin käyttämään cosmopolitania kun romainea ei löytynyt, toivoin sen sietävän lämpöä samaan tapaan, ja niinhän se tekikin.
1 dl majoneesia
1dl turkkilaista jugurttia
100g sinihomejuustoa
50 g saksanpähkinöitä
öljyä, suolaa

Valmista kastike yhdistämällä majoneesi, jugurtti, rouhitut pähkinät ja murusteltu juusto. Valmis.

Leikkaa salaatinpäät pituussunnassa kahtia, sudi tai spreijaa pienllä määrällä öljyä ja ripottele päälle suolaa. Grillaa varovasti pari minuuttia kerran kääntäen.

Nosta tarjoiluvadille ja kaada kastike päälle. Tosi herkullinen ja vähän erilainen lisuke vaikka pihvin kylkeen!

Tänään löysin sen lehden...
Aina ne ruattalaiset osaa tehdä asiat paremmin, yksinkertaisemmin.
Hyö vain grillasivat salaatin, ihan kuten minäkin ja sitten päälle ripoteltiin homejuustomurua ja pähkinää...

Det var det!

tiistai 2. heinäkuuta 2013

Voiko yksin kokoontua?...ja vinkit blogimiitin pitoon


No onneksi, kun kyse on ruokabloggareiden miitistä, paikalle uskaltautuu juhlijoita yleensä useampi. Vaikka lähimmällä vieraallakin oli matkaa 100km ja kaukaisin taisi viettää etämiittiä Sisiliassa. Meitä oli 19, 15 blogin edustus. Kolmelta aloitettiin ja talo taisi hiljentyä puoli neljältä. Siis kellonympärystän jälkeen.

Ensimmäinen tunti vietettiin kuivinsuin ja ja lähes kolme nälkäisenä. Sitäpaitsi satoi lähes taukoamatta. Koko ajan. Ja ne terassin kaiteet oli maalaamatta.

Ihan totta!

Terveisiä Pariisista
 Koska kaikki saapuivat suhteellisen pitkien matkojen takaa, tehtiin suurin osa tarjottavastakin paikan päällä. Etten sanoisi alusta asti.



Vatsasekaisin Kilinkolin perunasalaatti. Nam,

Niin vain keittiöni sopukoista löytyi soppi jokaiselle, ei aivan tosin yhtäaikaa, mutta meno oli huumaava,ihmisten etsiessä tavaroita ja teräviä veitsiä...kuten Herkkusuu asian kauniisti ilmaisi: " Ensimmäistä kertaa lähdin matkaan ilman omia veitsiä... ja viimeistä!"  Ja varmaan jokainen tarrasi kiinni toimimattomaan Peugeot pippurimyllyyn, joka on jäänyt keittiööni hengaamaan vain komian tähden.

Kuvasato jäi omassa kamerassani hyvin vaatimattomaksi, ehkä syystä, että kulutin aikani kulkemalla edestakaisin keittiön ja terassin väliä toistaen "Missä mun kamera on?" ( jossain välissä lause vaihtui ihmettelyyn "Missä mun Mojito on?"). Kun joskus ostan seuraavan digijärkkärin, en välitä niinkään onko se canon vai nikon, kunhan se on punainen. Että se kirkuu luokseni parinkymmenen sinnetänne ripotellun canonikonin joukosta.


Herkkusuun salaatti,kirjaimellisesti meidän nurlkilta
 Kattauksia oli ainakin kaksi ja väliin ja loppuun taas makeaa, Kaffa Roasteryn tarjoamaa kahvia ja talon konjakkia ja calvadosta. ("Haluaako joku konjakkia?" " No, jos on XO:ta")


Routapaisti by Vatsasekaisin kilinkolin. Täydellisen onnistunutta.
 Kuvat on ihan karmeita ja tärähtäneitä, suurimpaan osaan ruuista ei ole kuvaa, Kuvissa esiintyvien lisäksi tarjolla oli Jokihaan Portugalista roudaamaa Chorizoa paprikoisen kanssa. Loistava setti. Kokit ja Potit tarjosi mielettömiä viininlehtikääryleitä oman köynnöksen lehdistä ja kikhernetahnaa. Ja itsetehtyä kuivalihaa.


Polenta-Salvia maddet (Liisa Kivistössä)
Minä tein Focacciaa ja karkkikanaa. Ankerias "hyytelö" Vipunen tuoreita mansikoita samppanjahyytelössä. Annoksista hellyttävin. Tytöt kyllä sanoi, että ei saa kiusata. Mutta liikanimen sait.

Soppaa ja silmukoita ribsit(kiitos ja terveisiä Jaakollekin)
  Pata Porisee oli leipaissut riemastuttavan raikkaan mansikkajuustokakun.


Upeimmista upeinta settiä tarjosivat Masutoaitemu, Suolaa ja Hunajaa sekä Soulkitchen omatekoiseilla hodareilla. Makkarantekoon oli käyty oikein Marttojen kurssilla ja kevätsipulikaalisalaatti ja karamelisoitu sipuli höystivät chorizot ja Rash el hanou -makkarat itsetehtyjen sämpylöiden välissä. Tämä miitti olisi ollut napakymppi, vaikkei tarjoiluna olisi ollut mitään muuta.

Herkkusuun endiivit maa-artisokkamajoneesilla on vahvasti addiktoiva

Hayley´s cuisinen trooppinen kaakaokakku ristittiin uudelleen majoneesikakuksi, siitä vetelin aina vaan paranevat viimeiset rippeet vielä eilen.

Campasimpukan työläät mutta herkulliset ranskalaiset teekakut
 Hartvallin lähettämät Organic Happy Joe-siiderit pitivät tunnelmaa yllä, ja testattavana oli niin montaa viiniä, että oli vaikea pysyä selvänä selvillä, luultavasti jokaiselle löyty suosikki. Sen vois päätellä ainakin sunnuntaina jääkaapistani löytyneiden "omien" (avaamattomien") pullojen määrästä. Kiitos kaikille unohtaneille.
Oli myös syreeninkukkamehua, raparperisiirappia ja raparperimansikkamehua. IsoHoon Rasberrymojitot.

Manzikkalikööri, kiitos Norex
  Lopultakin ehkä ruoka ja juoma oli sivuseikka. Parasta olivat uudet  ja vanhat ystävät, nauru, puheensorina ja tunnelma joka kietoi meidät lämpimään syleilyynsä terassilla sateisen pimeässä kesäyössä. Ja olihan katossa myös IsoHoon asentama infrapunalämmitin...


Keittiöpyyhebingon pyyhkeet jaettiin emännän pitkäpiimäiseen tyyliin alati vaihtuvilla säännöillä, myös joku muisti lupaukseni tanskankielisestä performanssista, joka sekin olisi saattanut olla hyvinkin pitkäpiimäinen ilman Kivistön Liisan loistavaa tulkkausta.

Kivistön uskomaton kasvisleipäkakku burratalla


Jokihaan pelastavan vesimelonisalsan vaikutuksen täytyy perustua kuutioden eksaktiin kokoon.


Karkkikanaa


Uberherkku cannele? Kivistöstä

The morning after alkoi siihen mihin ilta päättyi, eli hodareilla.


Ja parilla muulla herkulla.

 Kuten vaikka majoneesikakulla. Majoneesinhan tekee jokainen itseään kunnioittava ruokabloggari aina itse!


Mutta enemmän kuin mikään muu, sykähdytti aamuinen näky terassilla.

Eikä niinkään varsinaisesti nämä kurkoosten täyttämät lasitkaan kuin se, että yhdessä paikallayöpyneiden ja vielä parin paikalle kurvanneen autolastillisen myötä organisoitiin tiski-kuivaus ja kaappinkanto-rinki. Suit sait!



Tämä teko lähentelee jo rakkautta!

Kiitos kaikille! Isäntäväki kiittää.
Ainut harmittamaan jäävä asia on se, että tunnelma on hiukan kuin omissa häissä, tupa täynnä ihania ihmisiä, eikä kenenkään kanssa ehdi kunnolla juttelemaan.

Mutta sekö se on emännän osa. Vaikka mä en mitään tehnytkään.

Maanantaina naureskelin kun löysin poromagneetin toisensa jälkeen. Hannele? Riikka?

Ai niin ja vinkkejä blogimiitin pitoon?
JÄRJESTÄ SELLAINEN!

Illasta löytyy juttua myös muiden kuin emännän näkökulmasta.









Kiitos vielä
 Norex Spirits Oy,
Treasury Wine Estates Finland,

Hartwall,
Kaffa Roastery
ja
Lambi, jolla pyyhimme suut ja pöydät!