About me

Ruokamaailman onnistumisia ja pettymyksiä äidin ja vähän muidenkin resepteillä. Gastronomian perinteet kohtaavat puolivalmisteet. Milloin missäkin kulttuurissa.

torstai 14. maaliskuuta 2013

Peruna-purjokeitto pekonilla


Purjoperunakeitto, se perinteikäs hienovarainen ranskalainen vichyssoisse, on ollut pitkään jo to do- listallani. Mutta kuinkas ollakkaan, taas päädyin tekemään ostamastani purjosta jotakin muuta, kun törmäsin Tina Norströmin reseptiin (kirjasta Tinan tapaan), jossa oli lisänä vielä pekonia ja keitto tarjoiltiin ihan purupalaversiona soseuttamisen sijaan. Ja hyvä niin, sillä Vatsasekaisin kilinkolin Riikkahan se ennätti juuri postata oman perunapurjokeittonsa, joka oli hurmaavasti silattu yrttöljyllä.

Ainekset ovat siis simppelit, kuin myös edulliset. Lähinnä perunaa, purjo, pari sipulia ja pekonipaketti. Ja keittoa tulee reilu satsi. Ja on hyvää!



Peruna-purjokeitto pekonilla
8 annosta

4 keltasipulia
1 iso purjosipuli
1 pkt pekonia
1kg perunaa
2 l vettä
2 kanaliemikuutiota (tai tiivistettä)
1 puntti persiljaa, tähän käy hyvin myös pakastettu
suolaa ja valkopippuria

(tarjoiluun lempijuustoa)

Kuori ja silppua sipuli. Leikkaa huuhdeltu purjosipuli ohuiksi viipaleiksi. Suikaloi pekoni. kuori ja pilko perunat reiluiksi paloiksi.

Ruskista pekoni kattilassa uhdessä sipulin ja purjon kanssa. Lisää perunat, vesi ja liemikuutiot. Keitä n. 20 minuuttia, purjo ja perunat kypsäksi.

Lisää persilja keittoon ennen tarjoilua. Tinan ohjeessa hän sitten asetteli vielä jokaisen keittokulhon pohjalle siivun briejuustoa ja kaatoi keiton päälle. Minulla ei ollut brietä, mutta sattuipa olemaan gryereä, mikä ei ole kyllä yhtään sama asia, mutta hyvää kumminkin, joten lykkäsin keittoannoksiin pari tanakkaa tankoa sitä.

Keitto sopii mainiosti pakastettavaksi, meillä ei kyllä ehtinyt pakkaseen, sillä syötiin seuraavana päivänä, kun se yllättäen muuttuikin hirvikeitoksi, kun lisäsin sinne viikonlopulta jääneet nyhtöhirven jämät.

Ihanaa olla näin (pirun) luova!


12 kommenttia:

  1. Luovuus on keskimmäinen nimesi. Pitäisiköhän kouluaikojen purjo-perunasosekeittotraumoista yrittää eroon? Jos olisi vaikka makuaisti kehittynyt 30 vuodessa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. ja sarkasmi jonkun toisen... :)

      Mitä, tarjoiltiinko teillä purjoperunakeittoa koulussa?

      Poista
    2. Keskimäärin liian usein. Siis minun näkökulmastani. Muistan elävästi kerran, kun istuin siellä eka luokalla ja yritin pyörittää sen keiton mahdollisimman tiukasti kiinni siihen lautaseen, ettei tarvitse syödä. Kylmänä vielä pahempaa ja pikku-Hitler opettajana, joka pakotti syömään.

      Poista
  2. Mä sanon tälle keitolle kyllä.

    VastaaPoista
  3. Kuulostaa ja näyttää herkulliselta! Itse "kärsin" samastaa ongelmasta, että lopputulos on aika usein jotain ihan muuta kuin alussa ajatteli tehdä :). Ei käy elämä ainakaan tylsäksi ;).

    VastaaPoista
  4. Yksinkertainen on parasta! Niin ja pekoni.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Me taidetaan nyt kyllä karkottaa kaikki kasvissyöjät täältä.....

      Poista
  5. Ihana idea purjo-pekonikeitto <3 Olen keittofani ja tämä on juuri sellaisen oloinen, että haluaisin lusikoida sitä suuhuni pakkaspäivänä höyryävän kuumana. Nam!

    VastaaPoista