About me

Ruokamaailman onnistumisia ja pettymyksiä äidin ja vähän muidenkin resepteillä. Gastronomian perinteet kohtaavat puolivalmisteet. Milloin missäkin kulttuurissa.

torstai 14. helmikuuta 2013

Klementiinikakku


Olen niin onnellinen, että törmäsin tähän kakkureseptiin. Se on erilainen, mehevä, helppotekoinen,  jauhottomana vastaus  myös gluteenittomiin tarjoiluihin, säilyvä ja muuntautumiskykyinen. Se on Nigellan. Eli siis takuuvarma yhdistelmä helppoutta ja herkkuutta.

Ja on tää mun mielestä aika erikoinenkin.

Klementiinikakku

375g klementiinejä kuorineen
6 kananmunaa
225g sokeria
250g mantelijauhoa
1 tl leivinjauhetta

Laita kokonaiset klementiinit kuorineen päivineen kattilaan ja peitä kylmällä vedellä. Lämmitä kiehuvaksi ja anna porista hiljalleen 2 tuntia. Valuta vesi pois kattilasta ja kun mandariinit ovat jäähtyneet halkaise jokainen ja poista mahdolliset siemenet (ei taida kyllä olla yleensä ) ja se keskustan valkoinen heitula. Heitä hedelmät kuorineen ja lihoineen kaikkineen blenderiin ja hurauta tasaiseksi soseeksi.

Sitte voit laittaa kaikki muut aineet soseeseen yhtäaikaa ja hurauttaa taikinaksi.

Laita taikina voideltuun kakkuvuokaan (tavallinen pyöreä kakunpohjavuoka käy hyvin) ja paista tunnin verran 190 asteessa. Vanha jekku, eli puhtaana kakusta pistettäessä ulos tuleva puutikku kertoo kakun kypsyneen. Anna kakun jäähtyä rauhassa ja kumoa vasta jäähtyneenä vuuasta.

Minä pursottelin kakun päälle hiukan sitruunamehu/tomusokeritahnaa. Kakun voi tarjoilla vaikka sitruunankuorella maustetun ranskankermanokareen kanssa tai kuten minä tein, yllättävän hyvällä menestyksellä, sekoituksella sulatettuja ja sokeroituja pakastemarjoja (mansikka, vadelma, puna- ja mustaherukka).


Kakku onnistuu myös sitruunasta limestä, appelsiinista, verigreipistä jne.

Kannattaa kokeilla!


Kakkua tarjoiltiin siis Maitotytön 2v. synttäreillä, 3 kakun juhlissa. Ruusukakusta ja Puuha-Petestä kerroinkin jo aikaisemmin.

Pieni dokumentaatio vielä itselle muistiin ja muille inspiraatioksi muista tarjoiluista.
Synttärit olivat  Kummit/sukusynttärit, ei kaksivuotiaitten kokoontumisajot, vaikka lapsiakin oli.

Aikuisille kahvia, lapsille omatekoista raparperi-punaherukkamehua. Kolmen kakun lisäksi Mumma leipoi muumipipareita, joita kiireessä vähän koristelin.


Suolaisena palan tein voitaikinavohveleita parin lisukkeen kanssa. Tämä Sillä Sipuli- blogista nappaamani ohje oli todella mainio tarjottava. Ihan tavallisesta kaulitusta voitaikinasta otetaan piparimuotilla sydämenmuotoisia paloja, jotka sitten paistetaan vohveliraudan välissä. Naapurin rauta vielä lainaan oman lisäksi, niin paisto käy kahvipöytään ajantasaisesti. Lisänä oli katkarapu- avokado- korianteri-salsaa ja kylmäsavupossuranskankermaseosjutskaa.


Harvoin on tämä tyttö hämillään, mutta  onnittelulaulu (jota on sittemmin laulettu päivittäin ja joka kulkee Maitotytön suussa nimellä Avaa Ovi -laulakaas mielessänne paljon Onnea vaan, kyllä ne sanat siellä on...) sai Hiljan hetkeksi etten sanoisi hiljaiseksi.


Synttärit oli ihanat ja paljon tuli LAHLOJA. Loppuillasta kaikki lahjat voitti kuitenkin Elli-serkun kainalo...


Ai niin Thaimaan makuja Keittiöhöyryissä ilmestyi juuri!

23 kommenttia:

  1. Nigella on ihana. Niinku on varmaan tää kakkukin.

    VastaaPoista
  2. Jännä resepti, pitää ehdottomasti kokeilla!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ja tästä sais muuten ihanan sitruksisia kuvia!

      Poista
  3. mä kokeilin tätä samaa reseptiä pari vuotta sitten eikä kakku onnistunut sinnepäinkään, sain vain aikaiseksi vetelää mandariinimössöä joka vielä kaikenliäsksi homehtui. http://kauheetaruokaa.blogspot.fi/2012/02/homeinen-liian-loysa-kakku.html

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ohhoh! Mulla onnistui kyllä kertalaakista. Otas uusi yritys, tää oli hyvää!

      Poista
  4. Ai sä olit tehny jo kahdesti. Liikaa mandariinia?

    VastaaPoista
  5. Onpas jännä ohje! Mandariineja ei olekaan tullut käytettyä leivonnassa, joten täytyy joskus kokeilla.:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, jännyys se minunkin huomion ensin kiinnitti!

      Poista
  6. Tuo kakku oli kyllä taivaallista...:) Täytyy kyllä itsekin kokeilla kun gluteeniton anoppi tulee kylään ;)

    VastaaPoista
  7. Minua jäi kovasti kiinnostamaan, mitä se kahden tunnin keittäminen sai aikaan niille mandariineille?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No ne pehmenivät pehmeiksi palloiksi, josta tuli tasaista sosetta. Pysyivät siis kasassa mutta paisuivat ja pehmenivät aika löllöiksi. Sen se teki.

      Poista
  8. Luin sanat "Olen niin onnellinen" ja olin satavarma, että lause jatkuu näin ystävänpäivänä kliseisesti "...kun minulla on niin ihania ystäviä" . Mikä ihanuus, kun loppulauseessa ylistettiinkin kakkua! Tämä oli tällainen välikommentti, nyt siirryn lukemaan loppupostauksen.

    ps. Ihanaa ystävänpäivää ihana blogiystäväiseni!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oooh mä niin kokeilen tätä sitruunoista!

      Poista
    2. Kiitos uskostasi kliseiseen minään, Riikka!

      Ja ystävänpäivähali sulle ja kaikille muillekkin ystäville. Kumminkin!

      Poista
  9. Wow, kuorineen kaikkineen kelpaavat mandariinit, tätä täytyy testata!

    Voi Maitotyttöä, tapahtumien keskipisteenä ei aina ole helppoa.

    VastaaPoista
  10. ...ei oo helppoa ei, mutta nämä mun lapset kyllä yleensä hakeutuu juuri siihen osaan... :)

    VastaaPoista
  11. Epäilin ensin reseptiä lukiessani, että Nannalla oli mennyt ystävänpäivä ja aprillipäivä sekaisin. Mutta kai tuo on uskottava, ja mitä enemmän asiaa miettii, sitä enemmän klementiinien keittämisessä (jopa kokonaisina) alkaa olla järkeä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuinka sä nyt sellaasta ylipäätään epäälet, järki-ihimisestä! :)

      Nyt sitten kokeilet itte!

      Ja sellainen seikka vielä, että suojatkaa kakku foliolla viimeinen vartti jos pinta alkaa tummua liikaa. Uunista riippuu.

      Poista
  12. Kylläpä Elli ja Hilja näyttivät samannäköisiltä kun siinä kuvassa vierekkäin pötköttivät. Eli silloinhan yhdennäköisyys tulee sieltä Rintalan suvusta. Terveisin isotäti

    VastaaPoista