About me

Ruokamaailman onnistumisia ja pettymyksiä äidin ja vähän muidenkin resepteillä. Gastronomian perinteet kohtaavat puolivalmisteet. Milloin missäkin kulttuurissa.

tiistai 6. marraskuuta 2012

Capunti, suppilovahverot ja sinihomejuusto


Kaikenmoista mitä pieni ihminen ei tiedä.

Että on sellainenkin pastan muoto kuin capunti, joka muistuttaa miniatyyristä, avattua herneenpalkoa.

Ja että kaksi vahvaa makua, sinihomejuusto ja suppilovahverot ovatkin pannulla sulassa sovussa, etten sanoisi peräti hyvää pataa...
Onneksi olen aivan hiljattain valaistunut molempien asioiden suhteen.

Hyvin, hyvin harvoin (sanoinko jo, etten kovinkaan usein?) teen kermaista pastakastiketta (carbonaraa ei lasketa), mutta nyt oli sen aika, koska  tämän helpommaksi ei paljon herkullinen ruoka voi mennä. Välillä elämässä (tai siis puhun ruuanlaitosta) niin tarvitaan kermaa, vai mitä?

capunti kavereineen
Suppilovahvero-sinihomejuustopasta
4:lle

n. 300g pastaa (tässä capunti)
n. 3-4 dl pakastettuja suppiksia, tuoreita litran verran
150g sinihomejuustoa
2dl kermaa
mustapippuria
vettä
päälle hiukan tuoretta yrttiä, lehtipersiljaa, tai ruohosipulia

Keitä pasta al dente, eli napakan suutuntumaiseksi runsaassa suolatussa vedessä ohjeen mukaan.

Sillä välin, paista tuoreet tai sulatetut, pienityt sienet kuiviksi, eli kunnes niiden oma neste suurinpiirtein haihtuu, Lisää kerma ja murustettu aurajuusto. Jos seos menee liian paksuksi, voit liennyttää vähän vedellä. Kuumenna. Mausta mustapippurilla myllystä.

Valuta pasta ja sekoita kastikkeen joukkoon. Mukaan voi mennä ripaus keitinlientäkin, siinä oleva pastantärkkelys sitoo myös kastiketta (tai jotakin, ainakin kuulostaa hienolta). Tärkeintä on kastikkeen ja pastan sopiva suhde; ei haluta kuivaa pastaa, kastikkeen on oltava runsaasti paksua, ei haluat myöskään pastakeittoa. Ripottele yrtit pinnalle

Nauti rapeakuorisen maalaisleivän kanssa, jos suinkin sattuu olemaan käsillä. Yksinkertaisen hyvää.


Ohje on pikkuisen "noin" ohje, kun siinä lisäilin aineita kokatessani, mutta luulen, ettei tässä yksinkertaisuudessa voi mennä kovasti vikaan suuntaan tai toiseen.


19 kommenttia:

  1. Kyllä, kyllä (kuohu)kermaa joihinkin ruokiin tarvitaan (meillä carbonara tosin tehdään ilman).
    Sienepastassa valkoviini muuten on kerman hyvä kaveri.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Siispä luraus valkoviiniä veden sijaan lieventäjäksi ehdottomasti, mikäli pullo vain on auki!
      Ja siis tässä reseptissä tänään, kyllä, kuohukerma.

      Poista
  2. Aika täydellistä talvipäivän ruokaa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta! - ja hyvä aloittaa harjoittelu jo näin myöhäissyksyllä. Tämä on muuten niitä ruokia, joka sopii ihan hyvin arki-iltaan kotona, mutta kehtaa kyllä tarjota vaikka keille vieraillekkin.

      Poista
  3. No enpä minäkään ole koskaan capunteihin törmännyt, paljon on vielä opittavaa :). Kastiketta täytyy kyllä testata joskus. Mikä oli muuten Urhon arvosana tälle aterialle?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. ... kehtaako hän tunnustaa, tämä mainioiden periaatteiden äiti...
      Urho söi suosista edellispäivän ruokaa, en jaksa aina tapella...
      Eikä kiitos mitään kavatusneuvoja tähän, se vaan on aikamoinen seulakurkku. ;)
      Ihan JOKA PÄIVÄ kuluu pöydässä aikaa hirveästi tähän syömisrumbaan, paitsi jos ruokana on purkkiravioli tai spaghetti bolognese.

      Poista
    2. Multa ei kyllä kasvatusneuvoja tässä asiassa eikä oikein muussakaan tipu :). Ajattelin vain kysyä, josko tämä ruoka olisi uponnut teillä = toivoa myös meillä ;).

      terveisin nimim. äiti, joka pakotti sunnuntaina lapsensa maistamaan KUUSI lusikallista kurpitsakeittoa. Lopputuloksena elämä pilalla ja sitä rataa, kannattiko? No ei :)

      Poista
    3. ..niin, Marja, muistan kyllä että teilläkin on näitä ongelmia, en epäillytkään, että sinä alat neuvomaan, oot enemmän siellä vertaistukiosastolla! :)
      Se on vaan just se, että kun ei haluaisi tehdä syömisestä numeroa ja sitten se justiin aina kuitenkin liukuu siihen samaan showhun ja uhkailuun.

      Poista
    4. Mä ymmärrän Urhoa ihan täysin. En olisi minäkään pienenä syönyt tällaista. Tai ylipäätään mitään, missä oli SINIHOMEJUUSTOA. Onneksi nykyään syön. :)

      Poista
  4. Kiitos hyvästä vinkistä..sieniä kuivattuna noin 5kg...ja ne intohimona. Tuo pasta odottanut kaapissa inspiraatiota ja nythän se iski....vain kermaa tarvitaan kaupasta. Meidän ruokavalio sellainen, että noita kaikkia muita aina kaapissa....eli rasvaista ihanaa juustoa, hiilihydraattista pastaa ja KEVYTTÄ sienijutskaa...jihuu. Nyt pata porisemaan... Kiitos Nanna

    Terkuin Mervi the Syöppö

    VastaaPoista
  5. Minulla oli nätti pussillinen noita pastoja kerran, oli montaa eri väriäkin siinä pussillisessa. Mutta keittäessä kaikki haalistuivat samanvärisiksi :) Mutta hyviä olivat mummonmuistaakseni.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. ...no onneksi nämä oli jo valmiiksi tasaasen kalpeeta!

      Poista
  6. Minulle tuli mieleen, että ovat kuin pieniä patonkeja. Imevät varmaan kastiketta hyvin, kun on tuollainen viiva kyljessä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, tätä plaatua suositellaankin paksuille lihakastikkeille jne.

      Poista
  7. No nyt napsahti sellainen resepti eteen, että menee varmasti to cook -listalle odottamaan seuraavaa "pakko saada pastaa, kermaa ja juustoa!" -hetkeä. Uh huh, miten hyvän kuuloista. Ei ole tullut minullekaan muuten mieleen, että suppikset ja sinihomejuusto toimivat kimpassakin.

    VastaaPoista
  8. Siihen himoon tämä on kyllä nappiresepti! Ja todellakin ihanat yhdessä!

    VastaaPoista
  9. Ai juma, Italia-fani, sienifani ja juustofani täällä ilmoittautuu tämän reseptin rakastajaksi. Vaikken olekaan kokeillut sitä vielä...mutta hei, eihän tuolla yhdistelmällä voi mennä pieleen! Capunti oli muuten minullekin uusi tuttavuus. Aika veikeän näköinen pastalaji on hän.

    VastaaPoista
  10. Itse tekemiään capunteja möivät mummot Kreikassa Karpathoksen saarella.

    VastaaPoista