About me

Ruokamaailman onnistumisia ja pettymyksiä äidin ja vähän muidenkin resepteillä. Gastronomian perinteet kohtaavat puolivalmisteet. Milloin missäkin kulttuurissa.

torstai 6. syyskuuta 2012

Sadonkorjuuterveisiä pinaattikeiton voimalla


Nämä pinaatit kiehuivat kattilassa jo tuossa heinäkuun puolessa välissä. Niin, silloinhan se pinaattisato oli parhaimmillaan. Onkohan tämä nyt neljäs vai viides hyötypuutarhaopettelukesäni? Vuodet eivät ole veljeksiä. se tässä ainakin on huomattu, eikä sadontuotto ja sen hyödyntäminen välttämättä lainkaan noususuhdanteessa. Mutta rakkaus puutarhaan, se kasvaa.

Aion nyt brutaalisti kuitenkin karkeasti ilman sen kummempaa kuvitusta kertoa mitä tänä vuonna puutarhassani tapahtui. Tykkään kehittää muistiani (virnistys), niin etten vahingossakaan merkkaa mitä olen istuttanut ja minne, enkä edes lajiketta, on sitten ensi keväänäkin mukavampi arpoa, että mikä se olikaan se porkkanalajike joka ei itänyt lainkaan. Lisäksi olen ollut kesällä (kesä, heinä, elo) fyysisesti varmasti yli 6 viikkoa poissa kotoa, joten sydämeni itkee räjähtänyttä puutarhaani, (ja oman äitinikin sydän itkee...tai sitten hän on jo tottunut) ja varsinkin hyödyntämättä jäänyttä satoa. Niin laiffia! Onneksi puutarhasakkoja ei kuitenkaan jaeta, joten ensi vuonna aletaan taas tuoreesta maasta.

Kasvimaa: 

Porkkana : nauhassa, ovat kasvaneet ja itäneet, en ole uskaltanut vielä nostaa, kuin yhden joka yllättäen olikin pikku pallukka vain. Uskon satoon.
Fenkoli: Uusi kokeilu. Jäi harventamatta, joten kasvaa tiheästi tillin näköisenä yrttinä. Tätä fenkolinvartta on silputtu muuteman kerran kala- ja äyriäiskeittoihin.
Tilli: WTH happened?, hautautui jonnekin.
retiisi: kasvoi kauniisti, ei ehtinyt käyttää, muutaman salaattiin ja suukkuun, olisivat olleet hyviä tänä vuonna.
korianteri: kasvoi kuten ennenkin, eli valtaisasti, ehti kuitenkin vissiin kukkaan, ennenkuin minä ehdin sille mitään tehdä. Jäi pakastamatta. My precious...tästä erittäin surullinen
rucola: vaikka äiti kävi jo kerran leikkaamassa alas, niin ehti kanssa kukkaan ennenkuin tavattiin. Nyt siellä on joitain ehjiä lehtiä kyllä, saiskohan sieltä jonkun peston värkit vielä.
punajuuret: En ole koskaan vielä saanut hirveää satoa, vaikka joka vuosi yritän viljellä tätä lemppariani, jonka pitäisi olla niin helppoa. Tänä vuonna iti hyvin, mutta nousee pintaan kummasti, eli puolet maan yläpuolella, en ole vielä ennättänyt maistaa, just hain muutaman. Aika pieniä.
Pinaatti: pinaatilla kaikki hyvin, paitsi en keriinnyt käyttää kun tähän keittoon.
salaatit: jotain tavallista ja lollo rossoa, aivan hirveän hyvä sato. Olis ollu aineksia n. 73 salaattin. Joista siis olen valmistanut n 5. Naapuritkaan ei uskalla ottaa vaikka olen kehottanut.
valkosipuli: siellä taitaa olla muutaa viimevuotinen tullut maasta., näyttävät ok ensi vuonna varmaan lisää, koska laitoin viime syksynä kukan siemeniä maahan ja tänä vuonna ne olivat itäneet.
Mutama ilmasipuli ja vanhat ruohosipulimättäät: eivät pettäneet
Kesäkurpitsat : 5 tainta, osa perunapenkin päädyssä. Aina ollut satoisia, korkeintaan kaksi taimea, nyt olen saanut keittiöön asti ainoastaan 2 zucchinia tähän asti. Kauniita kukkia, mutta hetelmät mätänee. Ja niitä kukkiakin olis pitänyt täyttää ja friteerata....

Ensi vuonna: kasvimaalle palaavat tänä vuonna taukoa pitäneet (ei kai ollut kylvöhetkellä siemeniä) mangoldi, sipuli, lehtipersilja, herne. Tarttee isomman pläntin.

Mansikkamaa: Halvatusti kukkia, marjat jäi pieniksi, kylläkin herkullisen makuisia, lajikkeet kaunotar ja Bounty, mutta ei näistä käteen jäänyt kun syöntimarjat. 3 vuosi, 47 tainta.

Perunamaa: Ei hirviästi, mutta tarpeeksi. Hyvänmakuinen, kaunis(ruveton) lajike nimeltä...?

Perunamaan pääty: Maaartisokat pukkaa vartta, eivät kukkineet ja kun kävin kaverini tykönä näin, että hänen vartensa olivat puolta pitempiä. Jätän siis maahan sikiämään ja kaverini lupas antaa omiaan. Täällä kasvaa myös mäkimeirami, lipstikka, timjami, rakuuna, ihan omiin nimiinsä ja rosmariini istutettiin keväällä.

Mustaviinimarja: 2 puskaa, molemmista sanko,isoja, mehuna ja marjana pakkasessa.
Punaviinimarja: 1kpl, 11/2 sankoa, mehuna ja marjana pakkasessa.
Karviainen: 1 kpl, Ihana, mutta kuka sen sadon syö sieltä aina? tarttee lisää puskia.

Lipstikka ja raparperi : hotivat hommansa. raparperi mehuna pakkasessa, juhannuksena otin kaikki varret veks, ja nyt siellä olis uus sato vielä. Lipstikka täysin hyödyntämättä. Älä loukkaannu lipstikka, pidän kyllä sinusta.

Omenapuut: 2kpl, Pirja ja joku syyskaneli, jossa 15 omenaa joista 13 jäljellä!

Mustikka: 3 tainta, eivät vielä koskaan tuottaneet mitään, olleet alusta asti, ja joo, yks on eri sukupuolta.

Kirsikkapuu: Ei taida tuottaa mitään. Viime vuonna oli yksi kirsikka. Kyllä se tästä lähtee.

Aronia: Pitkästi rajana naapurien kanssa. Aivan hirmusti marjoja. Tein tänään ihanaa marjapuuroa. Mehua en aio tänä vuonna tehdä, että linnuille taitaa jäädä. Mutta puuro oli kyllä niin hyvää, että muutaman pussin puuroa varten käyn noukkimassa.

Haaveet: kasvihuone (tuskin koskaan toteutuu) vadelmaa, parsapenkki ja vielä yksi omenapuu; valkea kuulas. Ai niin ja puutarhuri!

Hillitty, hallittu puutarha....
Ja pinaattikeitto oli erinomaista.



Pinaattikeitto

1 l maitoa
1 l tuoretta pinaattia
1 tl suolaa, hiukan muskottipähkinää

suurus:
1 dl vettä
2rkl vehnäjauhoja

Tarjoiluun keitettyjä kananmunia.

Huuhdo pinaatti ja hauduta kattilassa pehmeäksi (5 min.) Valuta ja hienonna veitsellä.

Kuumenna maito. Sekoita jauhot veteen ja kaada suurus ohuena nauhana hyvin sekoittaen. Lisää pinaatti ja anna kiehua n. 10 min. Mausta.

Terveisiä Kippari-Kallelle!




28 kommenttia:

  1. Toi pinaattikeitto on niin ollut mun to cook-listalla. Pitäis päästä vähän pinaattikeittotraumoista eroon...

    Elän toivossa, että meillä kesäparatiisissa olisi vielä jokunen pintsku hengissä. Monena vuonna ovat säilyneet hengissä pitkälle syksyyn.

    Minä keskityin tänä kesänä myös kukkasten kasvatukseen. Ja niistä tulikin "hyvä sato"! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mun pinaatit on sanonu kyllä jo sopparin irti. Pitääs muuten tehdä erillinen kukkapenkki johonkin , johon pistäis vaan syötäviä kukkia. vois sitten huoletta käydä riipimäs niitä salaatteihin, leivonnaisiin yms.

      Poista
  2. Hyvä kertomus, hyvin samanlaisia piirteitä on meidänkin viljelyksillä! Mitään ei mekään olla ylöskirjattu, että on sitten kivempi arvailla ensi vuonna :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ja se sun kasvihuone on just se minkä mäkin haluan...

      Poista
  3. Siellähän se on se on puutarhuri kasvamassa. Viikkorahaa ei tipu ilman harvennusta ja möyhennystä ;-)

    Ihanan lohdullinen kirjoitus, oma summa summarum -kirjoitukseni kesästä ei tunnu enää yhtä masentavalta. Kiitos!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Puutarha opettaa niin nöyryyttä! (tai nöyryyttää...)

      Poista
  4. Ihana kirjoitus, pitäisi varmaan itsekin kirjata sadot ja tunnelmat ylös, niin muistaisi paremmin :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Satu, sun blogiin täytyy kyllä tutustua oikein ajan kanssa, näytti mielenkiintoiselta.

      Poista
  5. Vaude mitkä kasvimaat sulla :) itselläni nälkä kasvoi syödessä eli ensi vuonna on tulossa vaikka mitä lisää, ainakin sitä kesäkurpitsaa mitä kaikki blogit oli tänä vuonna pullollaan. Nam!

    Pinaattikeitosta tulee mieleen lapsuus ja äiti <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, tuo ylirehevöitynyt pläntti näyttää kyllä rehevältä....sadon kanssa sillä ei paljon tainnut olla mitään tekemistä...

      Poista
  6. Ihanan näköistä keittoa....

    Hauskaa riitti sinunkin puutarha- ja satouutisista.

    Minä kylvin kaikki keväällä myöhässä. Heti alkukesästä katkaisin jalkani ja makasin melki koko kesän sohvalla, elokuun lopussa kävin katsomassa; ei tilliä, ei persiljaa, ei salaattia, ei papuja,ei retiisejä....mihin ne on voinut kadota kun noin hyvä maapohjakin- metrinen rikkaruohokin rehottaa upeana....niiden seassa ujosti kolme kehäkukkaa yrittää kurottaa valoon...

    Sinä sentään sait satoa.....

    Ehkä sitten ensi vuonna ja jos vaikka sitten ne rikkaruohotkin olisi vähemmällä kun en ole (toivottavasti) jalkapuoli

    Mervi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. niiku sanottu, onneksi joka vuosi saa uuden yrityksen!

      Poista
  7. ...niin ja ne mustikkapensaat. Yhden söi talvella jänikset ja ne loput kaksi kasvaa hyvin kituaalisti...ei kuki ei kotkota

    Mervi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Muuten tosiaan sama käytösmalli mun mustikoilla, mutta oon aidannut ne, koska kuulin jos istuttaessa, että jänöt rakastaa niitä, ja meillä on näitä pihajäniksiä melkoinen populaatio.

      Poista
  8. Niin, täällä on yritetty pitää kirjaa, että mitä on millonkin mihinkin laitettu ja mimmonen suksee on ollut. Jotenkin se kirjausinto sitten lopahtaa, kun satoa alkaa tai ei ala tulla. "Kyllä me muistetaan" mentaliteetilla mennään. Pensasmustikkaa just tossa kirosin, kun marjat kypsyy niin eri aikaan ja mihin niitä nyt muutenkaan laittais. Mehuun menee varmaan osa ja ehkä niistä jonkun hillonkin vois keitellä. Ai että onnistuin kuulostamaan innostuneelta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin, mutta teillä oli edes rivit merkattu niillä komeilla Kepeillä!

      (naureskelen täälä tuolle sun innostuneisuus itsetutkiskelulle)

      Poista
  9. Hyvä kun on noin paljon kaikenlaista kasvamassa, niin aina jokin tuottaa hyvän sadon. Minulla meni muuten niiden koriantereiden kanssa mönkään. Vähän vartta ja siementä kasvattivat, lehdistä ei ollut tietoakaan :) Ensi kesänä uusi yritys. Ja pinaattikeitto on hyvää!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kuinka ne sut petti? En tiedä kannattaako niitä heti alkaa napsia, niin vähän tuuheutuvat. Ja oon kyllä huomannu, että eri firmojen siemeniskin on eroja.

      Ja mä niin suosittelin, Ja edelleen suosittelen!

      Poista
    2. En mä luovuta! Ensi kerralla parempaan aurinkoisempaan paikkaan, niin eiköhän ne siitä lähde.

      Poista
  10. Voi kun oli kiva lukea satoisasta vuodestasi! Pitää varmaan itsekin kirjoittaa ylös mitä on tullut, ja ennenkaikkea taas että mitä ei kannata tehdä ensi vuonna.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se on kyllä yllättävää, mistä ihmiset tykkää lukia. Mä aattelin, että KUKAAN ei jaksa tämmöstä lukia.

      Poista
  11. Ompas upeanvihreä keitto.. ne mitä olen nähnyt on sellaisia valkoisia liemiä samasta tavarasta :) Täytyy myöntää, etten ole koskaan tainnut maistaa mutta varmaan aika olisi..

    VastaaPoista
  12. Ihana pinaattikeitto, tuollaviisiin alusta asti itse tehty on kyllä mahtavan makuista.
    Mä olen ajatellut repäistä ensi kesänä, laittaisin oikein yhden istutussäkin parvekkeelle ja sen täyteen yrttejä. Yritän vielä kirjottaa ylös yrttien nimet ja mistä kohtaa mikäkin puskee, ettei ne kaikki, ehkä kuusi yrttiä, mene mun päässäni aivan sekaisin. Tämmösiä olen suunnitellut ja ihastellen luen sun ryytimaasta.

    VastaaPoista
  13. Ja hyvin suunniteltu on puoliksi tehty, siksi itsekin panostan aina erityisesti suunnitteluun, koska tiedän, että toteutus tulee mulla ontumaan aina...

    VastaaPoista
  14. Joo, siis kyseessä on joku vanha trauma, kun isosisko väitti kivenkovaa, että pinaattikeittoa ei kannata koskaan maistaa ja pikkusiskohan uskoi.. meillä ei ole koskaan kotona tehty kun sisko ei tykännyt :D

    VastaaPoista
  15. Ei kannata muuten olla surullinen. Mun kokemus korianteri & pakastin: siitä ei tuu mitään..!
    P aus H ;)

    VastaaPoista