About me

Ruokamaailman onnistumisia ja pettymyksiä äidin ja vähän muidenkin resepteillä. Gastronomian perinteet kohtaavat puolivalmisteet. Milloin missäkin kulttuurissa.

keskiviikko 22. elokuuta 2012

Patrona



Pläsäytetään vielä jatkoa hienosti alkaneelle Meksiko-teemalle. Satttui nimittäin niin mukavasti, että Helsingin reissullani Safkaa -kirjan julkkareissa, tai oikeammin niiden jälkeen, minä ja ystäväniVirpi saimme kuin saimmekin, vastoin kaikkia ennakko-odotuksia pöydän Patronasta, tuosta meksikolaisravintolasta, jonka ovien takan olin jo kahdesti aiemmin käynyt kesällä kolkuttelemassa.

Ken ei vielä Patronasta tiedä, kerrottakoon, että se on meksikolaisravintola, joka jatkaa edeltäjänsä Cafe Nopalin viitoittamaa tietä eli ruokkii meksikonkaipuiset asiakkaansa rakkaudella ja hartaudella tehdyllä ruualla, jonka sanotaan saavan syntyperäisenkin palautumaan makumuistoihin äitinsä patojen -vai pitäisikö sanoa tacojen- äärelle. Tex Mex on OK, mutta älköön kukaan, KUKAAN sekoittako sitä aitoon meksikolaiseen ruokaan.

Ravintolasali oli lähes täysi, kun viiden maissa astelimme toivorikkaana sisään. Meille kerrottiin, että ruokailu ei onnistu, koska kaikki pöydät ovat varattuja. Olin varoittanut ystävääni, että paikan palvelunopeus on myös kiireettömän meksikolaista, ja kuinka ollakkaan,  vielä kun tarjoilija kuuli, että meillä olisi vain 2h aikaa syömiseen, hän aivan kauhistui ajatuksen mahdottomuudesta. Ilmeisesti pettyneet kasvomme (ja maalaisuuteni) hellytti kuitenkin rouvan sydämen, ja hän lupasi, että ellei meitä haittasi ulko-oven edessä olevan pystypöydän jakaminen toisten asiakkaiden kanssa, ja tilaisimme hänen suosituksensa ja hän vielä välittäisi keittiöön terveiset, että saisimme ruokamme vähän niinkuin etuajassa, niin voisimme kokeilla. Jos olisin valmis myös siihen, että ateriontini saattaisi keskeytyä, junan lähtöajan lähetessä. Virpi lupautui jäämään maksamaan, jos kiire tulisi!

Aivan uskomattoman ystävällistä. Ja lopulta kävi niin, että poistuimme ravintolasta superonnellisina, masut täynnä, laskun maksaneina ja erittäin otettuna hyvissä ajoin, ennen junan lähtöä.

Ja mitä me sitten söimme?
Alkuun jaoimme alkupalatarjottimen, jossa Guacamole, Ceviche, ananassalaatti ja niitä frijoles refritos, eli ihania papuja, kaikki tarjoiltuna paikan päällä valmistettujen tortillasipsien kanssa. Voi vietävä, kun oli hyviä. Samalla katseltiin kiinnostuneena korkeilta palleiltamme mitä ihania alkupaloja ja juomia muihin pöytiin kiikutettiin. Siis ei kateellisina, koska meidän omat olivat ainakin huppuhyviä.


 Palan painikkeeksi, minä jouduin tyytymään cokikseen (olettehan kuulleet raide-juoppoudesta?) kun Virpi sammutti janoaan tällä ihanalla lime-olut-suolajuomalla, onko se nyt sitten Michelada vai Chelada?


Pääruuaksi teimme tarjoilijan ehdotuksesta myös pienen combon. Tilasimme molemmat 2  lammastacoa ja sitten vielä yhdet ylimääräiset possulla. Lihat olivat pitkään hautuneita, mureita ja pieniksi revittyjä. Meksikolaiseen tyyliin, tacoissa oli minimalistisesti vain lihaa, pikkiriikkisen sipulia, korianteria ja taisi olla retiisiä sekä kullekin tacolle oma limelohko päälle puristettavaksi.Tortillat kotitekoisia ja maissista, tietenkin.

lampaat- ehdin jo heittää päälle vähän tomaattia
Lisäksi tacoille tuotiin kastikkeet: salsa verde, chipottle ja tuo ylimmäinen taisi olla joku tulinen habanero. Lisäksi vielä tomaattisalaattia. Yleisestä harhaluulosta poiketen, ja se korjattakoon nyt tässä (ellei minua ole sitten johdettu harhaan) meksikolainen ruoka ei ole välttämättä lainkaan tulista, se kyllä saattaa olla, mutta tulisuutta enemmän sitä mielestäni luonnehtivat  korianteri, lime, maissi ja savuisuus ja pieni chilisyys. Yhtäkaikki, minä tykkään. Ja kaikki tähän asti on syöty tietenkin sormin.


Lusikka oli kuitenkin heitettävä soppaan tacojen kanssa tarjoillun jumalaisen lammasliemen kera. Jos hyvästä ateriasta on nostettava yksi ylitse muiden, se olisi ehdottomasti, vaikkakin yllättävästi, tämä liemi. Kuolatkaa, te korianterin ystävät! Tätä on pakko yrittää myös kotona.


Saatan olla, omista meksikon kytköksistäni johtuen, hiukan puolueellinen meksikolaisen ruuan arvostelija.
Hyvän, ellei peräti erinomaisen palvelun tunnistan kuitenkin keittiön maantieteellisistä ulottuvuuksista huolimatta ja me todella saimme sitä tänä keskiviikkona Patronassa.

En voi kuin lämpimästi suositella kaikkien meksikolaisten ruokien ystäville ja niille, jotka haluavat kokeilla miten aito meksikolainen eroaa "meksikolaisesta". Tee pöytävaraus ja varaa runsaasti aikaa, nauti seurasta , ruuasta ja juomista pitkään. Ei meksikolaisillakaan ole kiire.


20 kommenttia:

  1. Juuri viime viikonloppuna yritettiin saada pöytää tänne onnistumatta. Tämän raportin innoittamana jatkan yrittämistä. Kaikki näyttää ihanan raikkaalta ja tuoreelta.

    VastaaPoista
  2. Ihanan ravintolan tunnistaa siitä, että muistaa jonkin kuukausien takaisen illan ja suuhun tulee sama hyvä maku kuin silloin :) Mä ihastuin Patronaan joskus keväällä, ja sun postauksesi myötä tuli taas hirmuinen hinku päästä sinne uudestaan! Tuo suolajuoma, ja murean possun ja limen ja korianterin yhdistelmä, nam <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No aika hyvä kriteeri hyvälle ravintolalle!

      Poista
  3. Jatkan samaa kuin Jonna. Eli rivassa roikkumista. Vaikuttaa niiiin hyvältä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, ja toivottavasti pääset oikein hyvässä seurassa, tämä on just sellaisen iloisen illan paikka!

      Poista
    2. Ja hei, unohdin sanoa, että tosi hienot ja herkulliset kuvat olet ottanut. :)

      Poista
  4. Vihreä kastike on varmastikin tomatillo-kastiketta! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kylläs vaan, salsa verdeen tulee just niitä tomatilloja. Kysyinkin heti mistä hankkivat omansa, kuulemma Espanjasta.

      Poista
  5. Ihana paikka! Onnistuin saamaan kesällä tuonne pöydän ja jo henkilökunnan hauskuus teki illasta täydellisen. Söin kans tacoja possulla ja oli namia. Ja ne drinksut!!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olis kiva päästä joskus testaamaan myös drinksu puoli!

      Poista
  6. Oioioioioii, olen kuullut Patronasta paljon hyvää ja aina kuvat ruoista ovat yhtä ihanat. Tänne on päästävä :) tämä voisi olla vaikka oman syntymäpäiväillallisen paikka, ne on vasta marraskuussa joten ehkä saisi napattua vielä pöydänkin ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toiminnan nainen! Täten näin etukäteen toivon sulle hyvää syntymäpäivää. Olen sitten vähän niinkun hengessä mukana!

      Poista
  7. Tuonne hinkuu myös tämä! Pitäis käydä listan numero uuno. Ihan mahtavat kuvat. Oliko sulla oikein järkkäri mukana siellä ravintolassa?

    VastaaPoista
  8. No sehän on kasvanut mun ranteeseeni kiinni.... en tiedä,onko siitä järkkärin mukana rehaamisesta mitään hyötyä kun hämärissä ravintoloissa nopeaa räpsii käsivaralta, mutta oon vähä ajatellu kumminkin, että jaksan kyllä raahata mukana jos meinaan kuvata. Minä mitään kännykällä rupia räpsimään...
    On kyllä myönnettävä, että kuvien ottokynnys on aika korkia, kun se on niin näkyvää puuhaa. Ainut hyvä puoli, että siitä ei lähde sanottavammin ääntä...

    Hyvä esimerkki tästä kuvausujoudesta esim. safkaa-kirjan julkkarit; kamera laukussa, mutta en todellakaan olisi kehdannut ruveta räpsimään, siellä oli niin paljon muita bloggaajia, lehdistöä ja kaikin puolin itseäni etevämpää seuraa. Onkohan muilla tälläisiä kuvauskomplekseja?

    VastaaPoista
  9. Wow, tämä menee ehdottomasti pakko kokeilla -listalle, kiitos vinkistä!

    VastaaPoista
  10. Kiva tietaa etta Suomestakin voi loytaa kunnon autenttisen meksikolaisen :) tuo ensimmainen limella ja suolalla maustettu olut on chelada ja tuossa vikassa kuvassa michelada, samaa kuin ensimmainen mutta vaan chile-lisayksella ;)

    VastaaPoista
  11. Una, itse asiassa toisinpäin, ainakin Patronassa :) Meksikossa vaihtelee ilmeisesti ihan alueittain, mikä sana tarkoittaa mitäkin yhdistelmää. (_Mun_ mielestä kyllä micheladaan kuuluu myös worcestershire-kastike ja tabasco, ja cheladassa on pelkkää limeä ja suolaa.) Lisäksi on olemassa aavistuksen ruokaisampi versio, johon tulee em. lisäksi clamatoa, eli tomaatti-simpukkajuomaa. Nam. Patronaan pitää kyllä päästä taas pitkästä aikaa (viime kerrasta on varmaan jo ainakin kaksi kuukautta)!

    VastaaPoista