About me

Ruokamaailman onnistumisia ja pettymyksiä äidin ja vähän muidenkin resepteillä. Gastronomian perinteet kohtaavat puolivalmisteet. Milloin missäkin kulttuurissa.

maanantai 27. elokuuta 2012

Jokiravunpyrstökeitto


Jokiravun maku on ihanan omanlaisensa. Elokuussa varsinkin se muistuu aina sopivasti mieleen ja kun kaupan pakastealtaasta jokiravunpyrstöjä edullisesti tarjotaan, niin onhan niistä jotakin ruokaa tehtävä. Siitähän saa vaikka erilaisia herkullisia  on toast- tyyppisiä alkupaloja. Ja vieläkin maistan suussani vuosia sitten  Finnjetin listalla olleen alkupalan, jokirapuja artisokanpohjassa, vei kielen menneessään. Itsekin olen postannut aikaisemmin ainakin jokirapupastaa.

Mutta nyt teki mieli keittoa, ei mitään kermaista rapu-tai hummerikeiton tyylistä, vaan jotakin kirkasliemistä keittoa, jossa paljon paljon pieneksi pilkottuja vihanneksia ja yrttejä. Luulenpa että ainakin korianteria.

Mutta tälläinen siitä tuli tällä kertaa, hirmu maukas ja myös hyvin muokattava. Vaihda kasvikset ja yrtit omiin lemppareihisi, äläkä välitä mitään reseptissä mainitusta rapuvoista. Sen tilalla voit oikein mainiosti käyttää voita tai öljyä. Rapuvoi on nimittäin kokonaan toinen tarina, josta epäilemättä tulette kuulemaan hyvin pian. Mutta nyt keittopuuhiin!

Tässä tirisee rapuvoi


Jokiravunpyrstökeitto
4-5 hengelle

2 rkl rapuvoita, voita tai öljyä
5 kevätsipulia (tai muuta sipulia, mutta tähän käy kivasti nuo varret myös)
3 valkosipulinkynttä
1 kesäkurpitsa
1/2 punainen paprika
1/2 keltainen paprika
4 varsisellerin vartta
1/2 punainen chili
250g paketti jokiravunpyrstöjä
2 tomaattia
3-4 dl kuivaa valkoviiniä
vettä
2 kalaliemitiivistekuutiota
1 limen mehu
mausteita: suolaa, valkopippuria, mustapippuria, paprikaa
lehtipersiljaa
korianteria

Sulata jokiravunpyrstöt ohjeen mukaan, mielellään hitaasti jääkaapissa.

Pilko kaikki vihannekset pieniksi, nopan kokoisiksi kuutioiksi. tai ainakin sinnepäin.Sipulit voit hienontaa normaalisti, osan varsista voit jättää viimeistelyyn.



Sulata voi tai kuumenna öljy kattilassa. Freesaa ensin sipuleita ja valkosipuleita hiukan ja lisää sitten tomaatteja lukuunottamatta muut kasvikset ja freesaile niitäkin pannulla hiukan. Jos satut tietämään kasvien kypsymishierarkian, niin voit käyttää tietoa hyväksesi, minulla nämä taisivat mennä kutakuinkin yhtä aikaa.

Lisää kasvisten päälle viini ja anna aromien tulvahtaa keittiöösi. Lisää sitten vettä niin, että saat sopivan keittokoostumuksen, pistä joukkoon myös kalaliemikuutiot, mausteet ja limenmehu ja anna kypsyä 10 minuuttia.

Lisää lopuksi sulatet, huuhdellut ja valutetut jokiravunpyrstöt sekä pieneksi kuutiodut tomaatit. Kuumenna. Viimeistele runsaalla lehtipersilja- ja korianterihakkeluksella. Tarkista suola.

Tarjoillaan rapeakuorisen maalaisleivän kanssa.



Keittoa söivät meillä lapset, Urho8v:n kummitätiMiina ja töistä  10-päivän passista kotiin nälkäisenä saapunut Iso-Hoo, joka turpa rullalla sekoitteli kauhaa kattilassa, että täälä on sipulia...
Sanoin, pohjalaiseen karskiin tyyliin,: "Syä menöhön vaan, nyt ei oo muuta!"

Ja kyllä se sitten söikin. Ja otti lisää.

Sitäpaitsi sen mielestä keitossa oli myös suolakurkkua. Miltä kyllä erehdyttävästi kesäkurpitsa alkoi näyttää. Saattaisi hyötyä hiukan keveämmästä keittämisestä.

15 kommenttia:

  1. Tuo tokaisu on selkeästi sukua äidilliselle neuvolle: "syöt tai itket ja syöt". Ei sillä, että sitä koskaan meidän keittiössä olisi kuultu...

    VastaaPoista
  2. Tai sitte; jossei kelepaa, oo iliman... Ihana resepti, täytyy kokeilla

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. jess! ...maailmas on niin paljon köyhiä lapsia, jotka söis ilomielin tämänkin

      Poista
  3. Näyttää hyvältä, kyllä söisin! Kaikki äyriäiset on namia, jokiravuissa on kieltämättä "sitä jotakin" ekstraa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. joo, aavistus ennen olisi pitänyt laittaa lautaselle, niin kaikki oli fressimpää, kuvatkin on kyllä vähän sameita.

      Poista
  4. Tai sitten: Anna mennä vaan, ei sitä tiedä milloin seuraavan kerran saa ruokaa!

    VastaaPoista
  5. Rapusesonki <3. Vielä en ole saanut tarpeeksi, että malttaisin keitoksi keittää. Tarkalleen ottaen olen pahasti rapujuhlapuutteessa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kukahan järkkäisi ruokabloggaajien rapukekkerit? Eikö olisikin oivallinen idea?! Harmi vain, että Velkavuori on niin kaukana täältä isolta kirkolta.

      Poista
    2. Kuule velkavuorelle ajaa junan kyytis alta kolomen tunnin. Ja jos ei muhametti tuu vuoren tyä, niin tuodaan vuori isoolla kirkolle, vai kuinka se menöö. Laitetaanpa yhteiseen mieteintään ensi elokuussa, jos vielä tässä bloggaillaan!

      Poista
  6. Oon käynyt tänään jo kahdesti tsekkaamassa, josko tuo rapuvoin tarina olisi ilmestynyt tänne. Wink Wink: ei ole ilmestynyt. Hyvännäköinen keitto!

    VastaaPoista