About me

Ruokamaailman onnistumisia ja pettymyksiä äidin ja vähän muidenkin resepteillä. Gastronomian perinteet kohtaavat puolivalmisteet. Milloin missäkin kulttuurissa.

tiistai 22. toukokuuta 2012

Leiriromantiikkaa





On niin PAKKO vielä palata  perinteisen nelipäiväisen ,vappuisen koira(lausutaan rottweiler) leirimme tunnelmiin.Kun katson tuota ylempää kuvaa, näen, haistan, tunnen ja maistankin palan sitä tunnelmaa... minä seisomassa hohkaavan hellan äärellä valurautapannun kahvassa ennen aamu kahdeksaa talven jäljiltä vielä  jääkylmässä hirsikeittiössä valmistamassa kerran joka leiri tarjottavaa muna/pekoniaamiaista.

Peksut paistuvat onneksi mukavasti myös uunissa.


Leirimme taisi olla jo 8. vappuleiri kauniissa järvimaisemassa, muutamat syysviikonloputkin olemme siellä viettäneet. Hoidan yleensä leirin muonituksen, kerran sain siskoni ja toisen kerran erään leiriläisen äidin tehtävään, silloinkin kyllä suunnittelin ruuat ja tein hankinnat. Leiriläisiä on yleensä siinä parikymmentä ja lapset, joita ei lasketa. Parhaimmillaan on ollut muistaakseni 30, tänä vuonna kuitenkin vain n.15 (ja pari lasta), "juhlailtana" täyttyi taas se parikymmentä.

Haastavaa ruuanlaitosta tekee pieni budjetti ja se, että kuitenkin haluan aina tarjota jotain vähän ekstraa. Poissuljettuja, sinänsä mainioita leiriruokia ovat esim lihapullat ja kaikki nakki- ja makkararuuat, käytämme niitä koirillemme palkkoina, eikä niitä viitsi päivän päätteeksi enää itse syödä, kun on koko päivän käpälöinyt nakkeja treeniliivin taskussa. Yritän aina pakoilla kaikkia erikoisruokavalioita, mutta tänä vuonnakin oli mukana yksi ei lihansyöjä ja yksi viljaton ja perunaton, mutta kyllä hekin tulivat ruokittua.

Aamiainen tarjoillaan siis kello kahdeksan, ja se koostuu yleensä leivästä, voista, juustosta, parista leikkeleestä, keitetystä kananmunista, kurkusta ja tomaatista, tuoremehusta, kahvista ja teestä, joskus myöskin jugurtista. Puuro olisi edullista, mutta en jaksa keittää, kun en jaksa pestä kattilaa....

Leiriolosuhteet vaihtelevat vuosittain, välillä ei keittiöön tule juoksevaa vettä, viime vuonna ei uuni ollut käytössä jne. Kolmellekymmenelle on tosi kiva kokkailla ilman uunia, sen voin kertoa...

Tässä kuvassa parhaat kaverini hella ja uuni

Lounaaksi jokainen tekee yleensä  mukaansa itselleen voileivät ja mukaan pakataan termarit ja vielä vähän pullaa ja keksiä. Yleensä n. kello 17 on sitten päivän lämpimän aterian vuoro.


Tänä vuonna syötiin:
Lauantaina: Spaghetti Bolognese
Sunnuntai: Vietnamilaista kaalisalaattia, kesäkääryleitä, hunajaista sesamkanaa ja riisiä
Maanantai: Burritoksia, joiden täytteenä pavuilla jatkettua bolognese kastiketta ja chiliillä duunattua sesamkanaa, eli hävikistä herkuksi!
Tiistai: Kanakeitto

Aterioilla tarjotaan myös leipää ja voita sekä salaattia, joista aina yritän tehdä  herkullista vaihtelemalla raaka-aineita perusjuttujen (salaatti, tomaatti, kurkku) lisäksi: fetaa, oliiveja, viinirypäleitä, maissia, aurinkokuivattuja tomaatteja, paprikaa jne.

Illan grillimakkaroista, sipseistä ja saunaoluista huolehtii kukin itse. Saatan minä laittaa hyvänä päivänä uunin täyteem Chicken wingsejäkin...

Välillä on jälkiruokaa (ei joka päivä) pannaria, hedelmäsalaattia, vispipuuroa, marjapiirakkaa, simaa ja munkkeja), tänä vuonna tein yksi päivä mustaherukkajuustokakkua ja sunnuntain juhliin täytekakun. Ai niin, ja jälkipellolle ilmestyi myös mystisesti simaa ja munkkeja... ei kun simat taisi mennä kaikki tottiskentälle....




 Meitä leiriläisiä yhdistää nimittäin yksi asia, leirimme sydän Laura, elikkä useimpien koiriemme kasvattaja.
Maahismetsän rottweilereihin voit tutustua täällä. Tukokuussa tuli kuluneeksi nimittäin tasan 10 vuotta ensimmäisen pentueen synnystä.



Vuosi vuoden jälkeen saavumme siis uudestaan rotikoiden merkeissä  paikan päälle. Lieksa, Oulu, Muhos, Jyväskylä, Tampere, Turun seutu, pääkaupunkiseutu, Mikkeli, Kuopio, Lapua,.... Kilometrit kuulkaa ei ole esteenä. Luottokouluttajamme saapuvat Lahdesta. Koska rottweiler on käyttökoira, treenamme kansallisia lajeja, hakua metsässä ja jälkeä pellollaja sitä niin tärkeää tottista kentällä, joskus otettu vähän purujakin, vaikka niille onkin pyhitetty oma leirinsä (alkaen tänä vuonna).

Ja voi sitä naurun määrää, loputtomia koiranparantamispuheita, pitkiä saunailtoja, lentäviä lauseita, toveruutta ja auringossa palaneita naamoja (tilaan aina hyvät ilmat myös).

Niistä on hyvät leirit tehty.

Omalta osaltani leiri oli hiukan erikoinen tällä kertaa kun olin paikalla ilman Ihaninta A-poikaa, Maahismetsän Aramirin Aariaa, Obelixia eli Potea(niin, juuri siitä ensimmäisestä pentueesta!) ja sain jättää myös lapset kotiin. Urho7v on ollut eka kerran mukana 9 kk vanhana, Maitotyttö pisti vielä paremmaksi viime vuonna 3 kk ikäisenä. Onneksi viime pääsiäinen (vapun ollessa viime vuonna ikävästi keskiviikkona, pidimme leirin viikkoa aikisemmin pääsiäisenä, niin saimme hyvin neljä päivää vapaata) oli tosi helteinen, muistan kuinka vaihdoin vaipat metsässä mättähällä.

Vaikka se haipakkaa on muina vuosina pitänytkin, ruuanlaiton, oman koiran treenaamisen ja ulkoiluttamisen ja välillä siis lastenhoidonkin kanssa, niin ikävähän se tuli tänä vuonna omaa Poteani.
Elinan arkistoista löytyi kuitenkin vielä kuva viime vuoden hakutreeneistä meistä Poten kanssa.
Rakas Obelix!

kuva Elina Järvelä







8 kommenttia:

  1. Voi Nanna <3, Ei mulla oikeestaan muuta.

    VastaaPoista
  2. Voi Nanna ihanan leirin meille järjestit ja Ville lupaili myös ensivuonna tulla mikäli päästään tulemaan. Mitä MM leiri olisi ilman sinua.:) S. Leirillä EI ollut niin hyvät ruuat kuin sinun järjestämillä. Ja se tunnelma jäi puuttumaan ruoka hetkistä. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos ittellenne ja Villelle avustuksesta!

      Poista
  3. Sä olet meidän oma mastersehvi! Eniten parasta ruokaa ja seuraa ja koulutusta aina Syränmaalla :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No nythän se selvisi se seuraavan koiran nimen kirjoitusasukin: Maahismetsän Mastersehvi! :)

      Poista
  4. Olet kyllä aikamoinen emäntä. Ymmärrän täysin kantasi puuronkeittoon. Riisipuuro on ihan mahtavaa, mutta voisikokan sen kattilan pesemisen ulkoistaa vaikka naapurille?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En tiedä naapurin mielipidettä, mutta mun mielestä vois. ...Itseasiassa mun mielenterveyteni salaisuus on se, että panen leiriläiset tiskaamaan.

      Poista