About me

Ruokamaailman onnistumisia ja pettymyksiä äidin ja vähän muidenkin resepteillä. Gastronomian perinteet kohtaavat puolivalmisteet. Milloin missäkin kulttuurissa.

tiistai 13. syyskuuta 2011

Suppilovahveropasta


Suppilovahvero poikineen ilmestyi eilen meille koiraystäväni Hilkan toimesta. (Hilkka ei ole koira, vaan hänellä on saksanpaimenkoira Yoda, mutta kutsun häntä kuitenkin koiraystäväksi, koska olemme ystävystyneet pk-harrastuksen parissa). Puhelu metsästä: "Täälä ois suppiksia, mä en syä sieniä, mutta voinko mä kerätä sulle?"
Ai että voitko? No KIITOSSSS!

Osan saaliista puikkasin pakkaseen, osan jätin ruuanlaittoa varten. Ja tänään oli sopivasti pasta päivä. En halunnut lähteä sille kermaiselle tielle, joka aina helppoudellaan hurmaa, vaan kokeilla jotakin yksinkertaisen eleganttia. (johon ainekset löytyisvät kaapista).

Hesarin reseptikätköistä löytyi "Kantarellit ja suppilovahverot calabrialaisittain Ditole alla silana", ja tätä vaikuttavan nimistä sienilisäkettä mukaellen valmistin oikein maukkaan pastan.


Suppilovahveropasta calabrialaiseen tyyliin
2-3:lle

  • 1/2 l suppilovahveroita
  • 3-4 rkl oliiviöljyä
  • 3-4 hienonnettua valkosipulinkynttä
  • 2 viipaletta rukiista jälkiuunileipää
  • 2rkl hienonnettuja kapriksia
  • 1 dl lehtipersiljasilppua
  • 1 tulinen chilipalko silppuna
  • 1 rkl punaviinietikkaa
  • suolaa
spaghettia henkilömäärän mukaan

Laita pasta kiehuvaan veteen  ja keitä napsakaksi.

Sillä välin paloittele suppikset. Kuumenna öljy pannussa ja kuullota siinä valkosipuli. Lisää sienet ja paista puolikypsiksi. Sekoita joukkoon leipä, kaprikset, persilja, chili ja viinietikka. Sekoita, mausta suolalla ja hauduta kypsäksi. (no samanteinhän se kypsää on). Jos kaprikset on niitä minikokoisia, voi jättää kokonaisiksi, mulla oli sitä keskisuurta kokoa, nypin varret pois ja hienonsin

Sekoita valutettu spagetti seokseen ja tarjoile parmesanin kanssa.

Jos on ongelmia kuten minulla paloitella kuivan sitkeä jälkiuuniruisviipale, niin se käy muuten näppärästi keittiösaksilla. Purivat paremmin kuin veitsi.. Älä pelkää lisätä myöskään oliiviöljyä, sehän on ainoa "kastike" tässä, ja sen puutteessa annos turhan kuivaa.



Hyviä makuja!

6 kommenttia:

  1. Tätä voisinkin kokeilla, olen nimittäin tällaisten "kuivien" pastojen ystävä :) Odotan jo innolla mökille lähtöä ensi viikonloppuna, jos löytäisin jo suppiksia metsästä.

    P.S.
    Oli kiva tavata perjantaina. Toivottavasti törmätään taas jossain tapahtumassa :)

    VastaaPoista
  2. La fille...: Kuin myös! Oli hauska tutustua ja vielä niin kivasti järkätyssä tilaisuudessa. Linkkasinkin heti uudet tutut blogilistalleni.

    VastaaPoista
  3. Tämä kuulostaa hyvältä. Mukava saada muitakin kuin kermaisia sienipastaohjeita.

    VastaaPoista
  4. Kiitos Tupu.
    Satu: justiin sitä lähdin hakemaankin. Onhan se kerma niiiin hyvää sienten kanssa, mutta oikeesti ne sienet on kyllä herkullisia ilman kermaakin!

    VastaaPoista
  5. Sienipasta on kyllä yksi muuten niin ikävänä pitämäni syksyn iloisia asioita :)

    VastaaPoista