About me

Ruokamaailman onnistumisia ja pettymyksiä äidin ja vähän muidenkin resepteillä. Gastronomian perinteet kohtaavat puolivalmisteet. Milloin missäkin kulttuurissa.

sunnuntai 28. marraskuuta 2010

Kokonaisena paistettu kalkkuna ja kuinkas siinä kävikään...


Tässä tämä rimpula, 6kg sulatettu pakastekalkkuna, jonka nahka oli jo valmiiksi repeytynyt rintalihojen päältä, että se siitä nahan suojasta. Reidetkin repsottovat kummasti ruumiista erilleen, etten oikein saanut siitä uuniin nättiä pakettia.

Olen jo vuosia halunnut kokeilla kokonaisen kalkkunan valmistusta, asenteella jos amerikkalaiset osaavat miksen sitten minäkin. Nyt tuli sopiva sauma, kun löysin tarjouskalkkunaa 2,99/kg.  Ajattelin, ettei sitten niin harmita. (Kerrankin hyvin ajateltu!)

Reseptiin sain innoitteen marraskuussa näkemästäni Jamie'n jaksosta jossa hän sananmukaisesti suitsait kiepsautti sekä hanhen että kalkkunan uunissa. On se niin näppärä!

Minä taas uurastin reseptin parissa noin kello 7 aamulla alkaen, kun ruoka oli määrä tarjota kello 14.  Siinämäärin mehut ovat nyt kokilta kateissa, etten jaksa kyllä koko pitkää reseptiä tähän laittamaan, kerron vain vähän pääkohtia valmistuksesta.

Huoneenlämpöisen kalkkunan nahan alle ujutettiin kädellä varovasti voita joka oli maustettu raastetulla sitruunan ja klementiinin kuorella, suolalla ja pippurilla sekä nahan alle ujutettiin kokonaisia salvian lehtiä, ajatuksena että voi sulaessaan valelee ja maustaa lihaa. Sisälle laitettiin vähä täytettä eli stuffinkia. Nahka siveltiin vielä oliiviöljyllä ja viismausteella, jota ei minulla ollut, joten tein sekoituksen neilikasta, kanelista, valkopippurista sekä muskotista,  fenkolinsiemeniä eikä tähtianista minulla ei ollut - tai en ainakaan löytänyt.... Sitten liian pienelle uunivuoalle parin porkkanan, sipulin , valkosipulin, rosmariiinin ja varsisellerin päälle.

Matkalla uuniin. Repeillyttä nahkaa pikattu hammastikuilla. Nahan alla vihertää salvianlehdet.

Uunissa oli  asteita 240 ja kun sain  kalkkunan uuniin laskin asteet 180. Vajaan tunnin kuluttua suojasin koivet kerrosella foliota. Paistoaika oli 35 min/ kilo, eli kun 10 kalkkuna meni uuniin otin sen puoli kahdelta pois ja jätin foliolla peiteltynä lepäämään.

Stuffing

Täyte, jota tein puolet liikaa (Jamie käski!), koostui 700g viljapossun jauhelihaa joka sekoitettiin 3 isoon punasipuliin, joita oli haudutettu 10 minuuttia pannulla oliiviöljyssa, lopuksi puntillisen salvian lehtiä kera. Mukaan hienonnettiin reilusti vielä kuivattuja aprikooseja ja karpaloita ja mausteet.  Ylijäämä täyte laitettiin kokkareiksi siihen uuninpellille, johon se päällipuolin ainakin kuivui mustaksi massaksi. Mutta se mikä pelastettavissa oli, oli todella hyvää. Karmean näköistä, mutta oikein hyvää.

Stuffing
Kuumaa, 6kg kilon kalkkunaa on muuten tosi mielenkiintoista käsitellä. Sekä sen levätessä rasvaa täynnä olevalla uuninpellillä, että ihan omana itsenäänkin. Entistä mielenkiintoisempaa kun olet  kahdeksatta kuukautta raskaana.

Keittelin pannunpohjavihanneksista ja nesteestä yhdessä kanaliemen  ja 2rkl vehnäjauhojen kanssa kastikkeen , jonka siivilöin ja maistoin hunajalla. Kastikkeet on aina kompastuskivenä, mutta tämä oli mainion makuista ja tuli tarpeeseen kostuttamaan- olisitteko ikinä arvanneet- kuivahkoa kalkkunanlihaa.

Uunista otettaessa en muistanut kiireessä otta edes kuvaa kalkkunasta. Kalkkuna meni aika riekaleiksi paloittelu vaiheessa, joten näky taas liian pienellä tarjoiluvadilla on vaatimattomasti sanottuna aika roiskaistun oloinen.


Anoppi , Appi, Käly ja sen mies (joka sanoi, että on ollut 3 päivää syömättä kun tiesi tulevansa meille) ja Iso-Hoo kaikki kehuivat ruokaa ja kalkkunaa kovasti ja ottivat lisää (no, jos se oli se 3 päivän paasto...), mikä tietenkin lämmitti kokittaren mieltä, mutta totuus nyt kuitenkin on, että oli se kuivaa! Mutta uskon, että onnistuneet lisukkeet eli kastike, stuffing, Waldorfin salaatti, puolukkahillo ja ihanainen bataattimuusi paikkasivat kokonaisuutta. Palan painikkeeksi sommelierin (lausutaan samoin kuin oma nimeni) Ison-Hoon viinkaapista valitsema Hobnobin Pinot Noir oli hedelmäisyydessään oiva valinta. Tällä kertaa kukaan ei juonut maitoa. Paitsi Urho6v, joka olisi ollut kiinnostunut myös viinistä. Raskaana olevat tyytyivät ehkä kaikkein epäterveellisimpään vaihtoehtoon eli Coca-Cola zeroon.

Hei, ja nyt on sitten muuta turkey leftovers kaappi täynnä kuin kiitospäivän jälkeen konsanaan!

7 kommenttia:

  1. Respect. Mahtava ateria!
    Ehkä sä vaan kuvittelit, että se oli kuiva ja se ei oikeesti ollutkaan? :) Sitä tuppaa oleen itse aina niin kriittinen omille keitoksilleen.

    VastaaPoista
  2. Meillä on joka itsenäisyyspäivänä ollut jo reilut pari vuosi kymmentä tapana valmistaa kalkkunaa stuffinkeineenja sooseineen ja vaikka miten tekee niin kuin sanotaan se ei vain aina joka kerta onnistu. En sitten osaa selittää mikä on syynä, onko uuni, kokki vai lintu...joten mulla on tässä maanantaina tulossa jo moneen kertaan kokeiltuja ja hyväksi todettuja vinkkejä ja reseptejä, jos kiinnostaa...

    VastaaPoista
  3. Veera:Tänks! Myönnän kyllä, että ittehän sitä on yleensä aika kriittinen omalle kokkailulle...mutta kai sitä sille kriittisyydelle sitten kuitenkin yleensä jotain pohjaakin on. Kun on itte saanut monessa paikassa niin hyvää ruokaa niin sitten yrittää ittekkin tavoitella taivaita. Ja pettyy jos ei kaikki ookkaan aina niin valtavan onnistunutta.
    Herkkusuu; innolla odotan vinkkejäsi ja kiva kuulla, että toi tasalaatuisuus ei ole välttämättä kalkkunan valmistuksen yksinkertaisempia asioita.

    VastaaPoista
  4. nanna: mäkin tykkään siitä Hob Nobista (hopsnops, kotoisammin) :) Kivan moderni ranskalainen. Tosin luulen,että meillä oli jotain muuta rypälettä kuin Pinottia... Joo, meillä on käynyt kylässä tämä alkon kasvatti, pariin kertaan:)

    Ja kalkkuna näyttää hyvälle. Jos kuitenkin pelkäät, että se jää kuivaksi kannattaa valella sitä paiston aikana ahkerasti...

    Ai niin, ja ilmeisesti saa onnitella tulevasta? :)

    VastaaPoista
  5. Nelle:Käly on Alkossa töissä ja hän sanoi, ettei ainakaan myymälän valikoimissa ole tuota kyseistä Pinot Noiria. Itse kun en oikeastaan koskaan käy Alkossa, kun kohta parikymmentä vuotta ollaan tuotu viinit laivalta miehen ja välis munkin töiden takia.

    Mä aina ruukaan sanua, että onnitelkaa vasta sitten kun mä saan punnattua sen pihalle... :D
    Mutta kiitos kumminkin!

    VastaaPoista
  6. No joo, mutta vaikka ihan vaan siitäkin, että olet jaksanut kirjoitella hienoa blogiasikin tässä ohella. :)

    VastaaPoista
  7. Wow! Oikea kalkkunaseikkailu, mutta onneksi se päättyi onnellisesti. =)

    Meillä vain kalkkunan palanen juuri nyt menossa valmistukseen ja sitä varten kurkin muiden niksejä kalkkunan paistosta... =)

    VastaaPoista